Syksyisiä muutoksen tuulia

Syksy näkyy, tuoksuu ja maistuu. Syksy. Taas yksi syksy. Uusia alkuja, uusia ajatuksia. Uusia risteyksiä ja uusia valintoja. Ystävä sanoo, että elän kolmenkympin kriisiä. Kriisissä on aina siemen uuteen muutokseen. Ja muutoksista kasvaa parempia ihmisiä. Tarvitsee vain vähän kastella ja lannoittaa. Mie ainakin luulen niin.

Tänään kuulin huonoja uutisia ja lopulta kuitenkin helpotuin niiden viestistä. Jokaisessa elämän mutkassa vain täytyy tehdä valintoja ja niiden kanssa on sitten elettävä, vaikka olisikin kääntynyt välillä väärään suuntaan. Päätin tänään (vaikka kamalasti pelottaa) sulkea sen oven joka olisi vienyt sinne tuttuun ja turvalliseen ja avata sen, joka vie mihin vain. Vasta myöhemmin sitten näen, mitä mäen takaa tulee. Mutta mie elän valintani kanssa silti.

Muutosten tuulissa yritän pitää jalkani lähempänä maanpintaa, vaikka pää kelluisikin pilvissä. Yritän muistaa, että maailma on tässä ja maailma on nyt. Ja elää pitää nyt. Ei kohta. Selvitän ajatuksiani tekemällä. Kun kädet tekee, ajatukset saa aikaa levätä, järjestäytyä ja löytää paikkansa.

Sain myös sammaleet vihdoin pusseistaan ja puolukan varvut taipumaan. Kauniita minusta. Sellaisia levollisia. Sinne menkööt, mars ihmisten oviin roikkumaan!