Pistepirkot soittivat perjantaiyönä juuri niin hyvin kuin odottaa saattaa. Aiai. Me mummut ja mammat rokkailtiin ihan kympillä viimiseen asti sillä seurauksella, että päät tais olla lauantaina kipeät molemmilla ja tällä mammalla lisäksi pohkeet niin kankeana, ettei portaita tahtonu päästä kipuamaan. Ihan selvää pokoilu-harjoitusten puutetta. (Toisin kuin teräspohkeisella rokkimummulla.)
Huomasin, että illat on näköjään jo ihan pikimustia ja porukka kaupungin yössä kovin sekaisin. Yksinäisiä vaeltajia oli sankoin joukoin etsimässä sielujen sympatiaa. Kävipäs mielessä kerran jos toisenkin, että onneksi oma arjen jakaja on löytynyt jo silloin kun eletyt vuodet alkoivat vielä kakkosella, tänään kriteerit ois jo aika kovat ja valikoimat melkoisen suppeat. Sympatiaa siis kaikille yksinäisille sinkuille. Ja kaunis kiitos iso P:lle kärsivällisyydestä kanssani.
Pimeiden kujien ja jatkuvan heijastinpulan innoittamana syntyi idea hassusta hirviöstä. Niiden muotokieli yrittää parhaansa mukaan matkia pienten lasten ihanaisia pääjalkais-piirrustuksia. Nämä heijastinhirviöt on täytetty "saumuriroskalla" ja ommeltu kierrätyskankaista. Melkeinpä täysin ekologisia ystäviä siis, ainoastaan kiinnitysnaru ja heijastinsilmät on uusia.
Näkyillään (pimeässä yössäkin)!
