Pesukoneella huovutetut lapaset

Joulusta seuranneen käsityöahkyn seurauksena on tässäkin blogissa vietetty tekemistaukoa ja häärätty hetken vain ihmissuhdekiemuroissa. Onneksi pikku hiljaa on taas ruokahalu lankojen pariin löytynyt ja yhdelle viluiselle hiihtäjäystävälle tuli tehtyä ikilämpimät tumppuset.

Mie olen ihan surkea ohjeistaja, itse kun ohjeita harrastan varsin harvoin, mutta jos jollakin muullakin palelee pakkasissa käsiä, niin tässäpä ohjeen tynkää (lue kuvia, jos tuntuu sekavalta):

Lapasiin tarvitaan 
-Paksua 100% luomuvillalankaa n. 150g  (itellä oli kahta eri väriä)
-Koukku, esim. nro 6

Huomaa, että lapasesta tulee aika iso, koska huovuttaminen kutistaa sitä reilusti. Muokkaa siis silmukoita oman kätesi mukaan, mulla on aika pikkuruiset sormet, joten isokätiset, tehkää isommat!




Ja sitten vain virkataan. Ensin noin 24 ketjusilmukkaa, jotka sitten yhdistetään piilosilmukalla rinkulaksi ja jatketaan uusilla kierroksilla ihan niillä perussilmukoilla virkkaamalla pötköä ympäri ja ympäri kunnes tulee peukalon kohta.

Peukalolle jätetään kolo virkkaamalla 6 ketjusilmukkaa (eli sellainen peukalon levyinen pötkö) ja yhdistetään se sitten edellisen kierroksen kuuden silmukan päähän tavis silmukalla.

Ja sitten taas jatketaan ihan normisti kierrosta, myös niiden kuuden ketjusilmukan yli ja virkkaillaan sormia piiloon niin monta kierrosta kun on tarpeen.

Pikkurillin jälkeen voi alkaa vähitellen kaventamaan pötköä hyppimällä edellisen kierroksen silmukoiden yli hiljalleen (eli virkkamalla vain joka toiseen tms).  Kunnes lopulta lapasen pää on kinni ja sitten vetäsee katkaistun langan viimesen silmukan yli ja päättelee langan.

Sitten onkin peukun vuoro. Se tehdään samalla tavalla eli virkataan reunan silmukoihin peukalon kokoinen pötkö, kavennetaan lopussa ja päätellään. Sitten sama juttu toiseen käteen.

Lopuksi nämä liian isot lapset nakataan pesukoneeseen muun kirjopyykin sekaan 60 asteeseen, jolloin ne huopuu ihanan tiiviiksi ja lämpimiksi. That's it. Ja sit vaan hiihteleen lämpimin käsin.

Villan loistavista ominaisuuksista voit lukea vaikka täältä lisää. Sehän mm. hylkii vettä ja likaa, on hyvä lämmön eristin, on ekologinen ja paloturvallinen. Ja etenkin suomenlampaan villoista tehdyt langat on ihan huippuhyviä. Ja suomalaisten luomutilojen lampaiden villoista tehdyt ihan sikahyviä! Että semmosta. :)

Virkkausiloa!

Nauhakranssi ja neulomishaaste

Anu Harkin ideasta väkertelin nauhakranssin. Ohjeet löyty ihan vanhanaikaisesta lehtileikkeestä, ei hajuakaan mistä lehdestä. Anyway, siihen tarvii styroksisen kranssipohjan, naruja, lankoja, kangassuikaleita ym., liimaa, linnunpöntön, valkoista maalia ja tussin sekä huopaa lintuun. Käännellään lankoja ja nauhoja ympärille, liimataan aina alku ja loppu, leikataan lintu, maalataan pönttö ja kootaan pystyyn. Ihanaa väriloistoa. Tätä lisää. Nauhoilla koristeellaan nyt muutakin, vaikken vielä tiedä mitä. 

Titityy.

Ja muuten, sain haasteen titityyn lankakaupasta nenäpäivän neulomistempaukseen kehitysmaiden lasten puolesta. Ja mie haastan nyt teidät! Keräys on voimassa vuoden loppuun. Lahjoita vaikka tunnin aikana neulomiesi silmukoiden mukaan. Sentti per silmukka. Tai jos et neulo, niin lahjoita silti.  :) Lisätietoja saat täältä. Tee hyvin!!

Pyykkivuoria ja lankavyyhtejä

Iso P:n ja poikasten mökkireissun vielä jatkuttua tänään ajattelin,  että saisin vähän siivottua kaaostaloa ja selvitettyä lohduttoman suureksi kasvanutta pyykkivuorta. Luulo ei näköjään todella ole tiedon väärti ja huomaan vuoren pienentenyneen  vain säälittävän vähän. Sain sentään puhtaita rääsyjä viikkailtua koppiinsa, ettei tarvitse ötököiden kulkea alasti (vaikkei se niiden maailmassa taitaisi mitään haitatakaan).

Siivousinspiraation sijaan olenkin sitten huomannut kahvittelevani yksinäni ja kaksinanikin pitkin päivää varoen tarkasti kaikenlaisia rättejä ja imureita. Olen käyttänyt siivoukselta jääneen kallisarvoisen ajan hyvin ja mm. askarrellutpaskarrellut kaikkea ihanaa (kuten kuvassa näkyvän kodin sydämen) ja eilisen lankakauppareissun innoittamana aloitellut ja jo lopetellutkin kaikenlaisia hauskoja juttuja.

Tervetuloa kotiin öttiäiset, mutta ei ihan vielä. :)

 Sain yhden pikkaraisen vauvan pipon virkattua ystävän ihanaiselle pikkumummolle jo valmiiksi (lasten pipot on muuten mun ykköskäsityöintohimo muunmuassa siksi, että ne on niin pikkaraisia ja  tulee siis valmiiksi nopeasti, eikä ne tarvi toista paria, mitä lie kertookaan tämä mun luonteesta.. ?). Ja tekeillä olis vielä tuon pikkumummon isosiskolle pipolainen.

Lankakaupasta tarttui matkaan vielä lankojen lisäksi iso alepussillinen ihanan värisiä matonkuteita, jotka jää vielä toistaiseksi odottelemaan tulevaa muotoaan.. tulisikohan niistä virkkaamalla hauska matto, kori vai kassi..?

Väriterapiaa

 Niin, ihan selvästi tämä näköjään taas osoittaa, kuinka kamalan turhanpäiväistä jatkuva siivouspuunaus-intoilu on. Sen ajan sai kulumaan paljon paremmin ja kauniimmin näin. Siivotaan sitten taas huomenna. :)