Onnea onnettomuudessa eli kiinteistökauppahässäkkää osa X

Elämä heittelee ihmeelllisesti ihan mihin sattuu. Viimeisen kolmen viikon aikana tilanteet ovat muuttuneet melkein päivittäin ja joka hetki tulee uutta. Nyt asiat on liittyneet asumiseen. Voi hurja mitä touhua! Jos siis mielesi tekee kiinteistökaupoille, varaudupas melkoiseen vuoristoratameininkiin:

Koska vaikka sitä ensin ihastellaan ihan harmittomasti uusia ja mietitään ja pohditaan puolihuolimattomasti, että mitä jos, niin sitten kohta sitä jo puunataan ja siivotaan vanhaa taloa ja haikaillaan, että raaskiiko myydä. Ja sitten kun jotain päätöksiä saa suurten mietintöjen jälkeen aikaan, niin sitä jännittää kaikenmaailman tarjouksia puolin ja toisin, ja salamyhkäisesti neuvotellaan hinnoista ja sitten lainoista ja laskeskellaan päät puhki, että riittääkö jos tuota, ja riittääkö jos tätä. No sitten vielä jännitetään ostajia, ja löytyykö niitä, ja mietitään välittäjiä ja palkkioita ja vaikka mitä. Ja siivotaan joka välissä ja maalataan vähän seiniäkin ja asennetaan ne viisi vuotta puuttuneet listat paikoilleen. Ja jos niitä ostajia sitten löytyykin, niin taas jännitetään hintoja ja tarjouksia ja sitä sun tätä. Ja sitten kun kaikki alkaa näyttää jo aika varmalta ja tekee mieli jo huudella ympäriinsä että kohta me muutetaan, niin saattaakin olla, että siinä ihan hyvässä kunnossa olevassa talossasi löytyykin sitten vaikka pienen pieniä yllätyksiä, kuten vuotavia kattoja tai kosteutta kylpyhuoneista. Ja sitten taas mietitään ja pohditaan että mitähän sitä nyt tehdään, remontoidaanko vai ei ja jos, niin mitä. Ja mietitään, että ostaako ne jos tässä on sitä ja ostaako ne jos on tätä. Ja sitten alkaa miettimään, että no mitähän siellä uudessa löytyy ja onkohan nuo kosteusmittaukset mistään kotoisin, jos ei ne täältäkään vuotavaa kattoa edes löytäneet. Ja että odotelkaisko sittenkin pitemmälle kevääseen, että nähtäisiin mitä sieltä oikeasti löytyy lumikasojen alta. Ja samalla mietitään mitä vanhaan taloon on järkevää tehdä. Voi elämänkevät. Täyttä hurlumheitä, eikä mitään ymmärrystä siitä, mihin tässä lopulta päädytään..

Tosin sanoen siis, ollaan iso P:n kanssa päästy remonttihommiin, kylläkin eri osoitteessa kuin oli hetki sitten tarkoitus. Löysimme vanhan talomme katosta vuotojälkiä päivä kosteusmittauksen jälkeen (jossa mitään ei muka löytynyt??) ja ollaan nyt täällä revitty yksi seinä ja vähän kattoa auki. Nyt pyydetään kattoremppatarjouksia, kun ei ihan luoteta noihin rakennusratkaisuihin jota tuolta löytyi. Ja samalla mietitään, onko kylppärissä olevat kosteusmittaustulokset huolestuttavia vai ei. Ja sitten pohditaan, että mitähän meidän potentiaaliset ostajat on mieltä mistäkin, haluaako ne ostaa remontoitua kalliimmalla vai remontoimatonta halvemmalla, vai haluaako ostaa ollenkaan. huhhuh.

Mutta koska, kuten sanottua, kaikki tämä hässäkkäpässäkkä on tapahtunut viimeisen kolmen viikon sisällä, niin mulla on ehkä jopa salaisesti vähän helpottunut olo siitä, että nyt tuli tämmöinen mietintätauko ja pysähtynyt hetki, jolloin saa rauhassa katsella asiaa ilman kamalaa painetta. Ja toisaalta olen NIIIIN kiitollinen, että talovanhus paljasti vuotonsa meille, eikä niille seuraaville, olen kuullut niin monta kauhutarinaa vastuuriidoista talokaupoissa. Ja toisaalta saan tässä todisteita siitä että miten me toimitaan remontin keskellä tällä porukalla, koska jos me se uusi (eli se 132 vuotta vanha) talo ostetaan, niin siellä kyllä sitten rempataan. Voi pojat. Ja koska, elämä ei vain sattumalta paljasta puoliaan näin ihmeelliseltä tuntuvien aikataulujen kautta, uskon siihen, että kaikella on tarkoituksensa.

Elikkäs pelikkäs. Onnea onnettomuudessa. Onneksi.