Tuleeko syksy aina näin yllättäen?
Yhtäkkiä sandaalit onkin vain tiellä muutenkin jo täynnä olevassa eteisessä ja pitää aamuisin tarkkaan miettiä voiko poikaset enää kulkea lippiksissä. Yhtäkkiä haluaa kaivaa villasukat esille ja hakea koko kesän pesua autotallissa odottaneet matot takaisin sisälle ihan yhtä pölyisinä kuin ne sinne vietiinkin. Ehkä ensi kesänä sitten.
Taas jäi talo maalamatta ja köynnöstuet on ihan yhtä rempallaan kuin keväälläkin vaikka silloin vannoin että tänä kesänä ne korjataan. Taas nuo pihakalusteet seisoo tuolla sateessa ilman uutta maalikerrosta ja ruusut rönsyilee samalla lailla kuin viime syksynäkin. Ehkä ensi kesänä sitten.
Yhtäkkiä sitä kuin itsestään vaihtaa puikoista ohkaiset puuvillalangat paksuihin villaisiin ja miettiin paksuja vuoria ompeluihinsa. Alkaa iltaisin sytytellä kynttilöitä ja pikkulamppuja ja vällyt on maailman ihanin asia sohvan nurkissa.
Yhtäkkiä sitä kuin luonnostaan alkaa miettiä lumia ja jouluja ja lapsia uhkailee milloin milläkin tontuilla. Ja mökki pitäis pakata talviteloille ja surra taas kesän lyhykäisyyttä.
Syksy on ihanaa. Ainakin silloin kun ei sada. Ja silloin kun ei palele. Ja silloin kun lapset ei sairasta syysflunssia. Ja jos olisi edes kunnon ruska. No, ainakin pipot valmistuu nopeammin paksuista langoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti