Muovipussista paperikassi ja muita härpäkkeitä

Pakko välillä tehdäkin jotain, eikä vain pyöriä oman päänsä sisällä viikkotolkulla. Onneksi tilaus tuli ulkoa ja -pakkotehdä- on aika hyvä motivoija saamaan vähän masennukseen taipuvaisen mielenkin nousemaan sohvan nurkista.

Paikallinen luomukauppa tarvitsi kestäviä ostoskasseja, ja tarjouduin  niitä heille toimittamaan. Kierrätys ja kestävyys pyöri of course, ensimmäisenä mielessä, muotokieli ja käytäntö toisena ja kolmantena olisin halunnut jippoilla jonkin hauskan idean niihin ja kaikki tietysti edullisesti ja nopeasti. Jossain olin nähnyt kivoja muovipussi-kasseja ja idea vaikutti hauskalta Tosi hyvä ja hieno ohje muovipussikankaan tekoon löytyy muuten ainakin täällä. Eiku siis silittelemään muovia.

Tämmöinen idea oli suunnitteluvaiheessa, nämä on noin barbin kassi-kokoisia.

Itse halusin kasseihin paperimaisen pinnan ja kokeilin silittää siis paperin kiinni sulaneeseen muoviin. Erinäisten silkkipaperikokeilujen kautta kaavapaperia löytyi tarpeeksi läheltä, halvalla ja paljon. sitä siis. Kahden paperin, mieluiten ohuen ja läpinäkyvän (etenkin jos haluaa muovipussin kuvioiden/värien tulevan läpi) silitetään siis muovipussista leikattuja palasia, mitä enemmän muovia, sitä kestävämpää kangasta tulee. Hauskoja ruutuja ja raitoja saa leikkaamalla erikokoisia suikaleita erivärisistä pusseista. Myös kaikki vaippapaketit ja leipäpussit saa hyvin näin hyötykäyttöön. Oikeaa lämpötilaa kannattaa haeskella, sillä liian kuumalla muovi kutistuu ja tulee reikiä, liian kylmällä se ei tartu.

Silittelyjen jälkeen paperimuovikangas on leikattavaa ja ommeltavaa tavaraa. Ompelemaan siis. Kuitenkin muovikangas on tietysti aika tuhtia tavaraa, ja saumurin neula katkesi (piru vie!) samantien. Vanhaan masiinaan ei niin vain uutta löytynytkään ja siis kakkosvaihtoehtona ompelukoneella saumoihin siksakit korvikkeeksi. Ja aika paksulla neulalla.

Kasseihin jätin saumat ulkopuolelle, ettei ihan peruspaperipussimainen fiilis korostuisi.  Pohjaan jätin tavaroille tilaa, myös sivuille olisi voinut ommella suikaleet isompaan malliin. Kahvoihin halusin jotain pehmeää, kangasta tai jotain ja kokeilin vähän kaikenlaista nauhoista kangassuikaleihin ja matonkuteisiin. Ihan käypää tavaraa kaikki. Myös vaikka virkatut kahvat olis aika ihanuudet.

Kasseista tuli ihan mukavia, ja itselle käyttöön niistä onkin. Tajusin kuitenkin jossain vaiheessa valtavan hääräämisen ja muovipussipaperisilpun keskellä, että aikaa niihin menee ihan tolkuttoman paljon, eikä kukaan tuskin halua maksaa ostoskassistaan hinajaa. Luomukauppaan lähteekin siis nyt näiden hauskojen jippokassien sijaan aikalaisen perinteiset kierrätyskangaskassit. Ne tulee nopeasti ja halvalla, on kestäviä ja pestäviä ja tuhottoman ekologisia. Miksipä sitä pyörää uudelleen keksimään. Paras malli mun mielestä on muuten tuollainen vähän kapeampi malli, jossa on ohkaiset pitkät kahvat, sen saa mukavasti olalle tarvittaessa, eikä paina täytenäkään tuhottomasti. Ja kahvojen kohdalle täytyy ommella neliö tai rasti, että ne kestää.

Pitää vielä kuitenkin jatkokehitellä tuota jippo-ideaa ja tutustua muovipussiin materiaalina lisää. Muovi kai on sitten kuitenkin uusi muovi. Ainakin sitä on ihan liikaa joka puolella ottaen huomioon ettei se maadu juurikaan ikinä. Uutta ei siis ainakaan enää tarvittais yhtään ja edellisille kannattais keksiä jatkokäyttöä, ettei me hukuta siihen. Muistakaa siis kaupassa kestokassit ihmiset!! Ja roskapusseina kannattaa aina käyttää mielummin mahdollisimman ohutta muovia tai  maatuvia pusseja.

Vihreä joulu, loma ja selkä poks.

 

 Oikea elämä on vienyt minut taas mennessään ja kone on saanut seistä yksin nurkassaan. Nyt mie kuitenkin taas vaikka uuden vuoden kunniaksi kunnostaudun myös tähän todellisuuteen. 

Joulu oli vihreämpi kuin ajattelimmekaan, monellakin tapaa. Ensinnäkin, koska ei ollut lunta. Kamalaakin kamalampi tilanne. Mikä joulu se tuommoinen oli. kääk. Ja pohjoisen kaipuu ei ainakaan vähentynyt. 

Ja toiseksi, koska jätimme lihan ja liioittelun pois ruokailusta. Pääruokana kala teki tehtävänsä ja salaateissa maistui ihanasti ravut ja muut perinteiset suomalaiset jouluherkut. ;) Juuri oikeassa suhteessa, eipä heitelty liikoja roskiin. Oli todella vapauttavaa viettää talven valojuhlaa kerrankin ilman erilaisten sukulaisten tai itsensä luomia perinnepaineita. Kerrankin tehtiin niinkuin tuntui. Ja se tuntui hyvältä. Meidän joulu oli siis vihreä ja turkoosi ja rento. hyvä näin. 

Pitkään ja hartaasti odottelimme iso P:n kanssa lepoilua ruuista ja tiskeistä. Tapanina sitten vihdoin täyteen ahdettu vanimme matkasi kohti ansaittua lomaa. Ihana kylpylähotelli täyshoitoineen teki tehtävänsä ansiokkaasti. Tuli muun loikoilun lomassa huomattua, miten mukavia ötököitä meillä onkaan, niiden kanssa tuli leikittyä ja of course, uitua. (By the way, kaksi ötököistä oppi reissulla ansiokkaasti uimataidon aakkoset, HUIPPUA!) Aurinko helli lomalaisia melkein keväiseen tapaan ja hiekkarannoilla sekä vihreillä ruohokentillä hengailtiin toppatakeissa. 

Lomalla kohtasimme myös aivan kertakaikkisen ihania sieluntovereita, niin pieniä kuin isojakin. Toivottavasti niistä vielä kasvaa meille ystäviä vuosien varrella. Hassua, miten joidenkin ihmisten kanssa kaikki klikkaa heti. Kai ne on tuttuja jostain edellisistä elämistä. Vertaistukea, sielujen sympatiaa, ihania juttutuokioita, leikkikavereita...

No, lomailu teki siis tehtävänsä: rentouduimme, ja tuloksista päätellen kai pikkuisen liikaa. Nimittäin vuorokauden kotihommien jälkeen mun selkä sanoi sopimuksensa irti ja nyt sattuu koko ajan. auts. Mutta jos jotain hyvää pitää löytää kaikesta, niin jääpähän aikaa tähän virtuaalimaailmaan enemmän. Nyt kun olisi nimittäin ulkona tuota luntakin, kinostolkulla, muttei tällä selällä mitään lumitöitä tehdä, ukkojen pyörittelyistä nyt puhumattakaan.  Nyt vain istutaan ja istutaan ja istutaan. 

Onneksi posti toi mukavan paketin Ramopunkin historiaa, sitä siis vain lukemaan. Hey ho, Lets go!