Hökkelimökin jäähyväislaulu

Kävimme jättämässä haikeat, talven pituiset jäähyväiset ihanalle hökkelimökille. Vaapun kanssa kerättiin sammalia talven varalle ja tavattiin vihoviimeinen päivänsäde metsän uumenissa. 

"Aurinko kun päätti retken, siskoistaan jäi jälkeen hetken, päivänsäde viimeinen. "

"Hämärä jo metsään hiipi, päivänsäde kultasiipi aikoi juuri lentää eestä sen."

"Kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan, se juuri oli noussut luolastaan..."

Haravoimme pihaan siileille talvipesiä, joimme retkikahvit ja paistettiin makkarat. Pakkasimme mökin pihasta puutarhan takakonttiin ja ajeltiin kotiin. Miten tämä taas meni näin nopeasti?

Ensi keväänä nähdään taas, kesäkoti! 

Väriä, väriä väriä!!!

Keltaista. 

Punaista.

Vihreää.

Ihana, ihana syksy. 

Mie oon aina rakastanu syksyjä. 

Haravointia ja sadon korjuuta. Uusia alkuja ja vanhojen loppuja. Kukkasipuleita. Kuivia lehtiä kahisemassa jaloissa. Villasukkia. Kynttilöitä lyhdyissä. Vesisateitakin. Punaposkisia omenoita. Mustaherukoita ja puolukoita. Sieniä. Komposteja. Kumisaappaita. Kutomista. Kuralammikoita. Takkatulia ja puuliitereitä. Ja varsinkin näitä hehkuvia värejä.

Koivujen kyyneliä ja kylmiä kellareita

Kaikki koivut roikottavat kyyneliään paljailla oksilla. Vaahterat pörhistelee kullankeltaisia syystakkejaan kuin ylpeillen vieressä. On märkää. Haistoin pakkasenkin.

Raidallisia unelmia vilisee päässä. Tajuan, että joulu lähestyy ja ompelukone sais surrata superina.  Kellarissa palelee varpaita vieläkin, eikä työhuone siksi houkuttele.  

Puikot kolisee ja kilisee sentään.

Kone ei anna mun ladata kuvia. Mielikuvia siis tänään. Ei muuta.

Syksyn lämpimät myssykät

Tuleeko syksy aina näin yllättäen? 

Yhtäkkiä sandaalit onkin vain tiellä muutenkin jo täynnä olevassa eteisessä ja pitää aamuisin tarkkaan miettiä voiko poikaset enää kulkea lippiksissä. Yhtäkkiä haluaa kaivaa villasukat esille ja hakea koko kesän pesua autotallissa odottaneet matot takaisin sisälle ihan yhtä pölyisinä kuin ne sinne vietiinkin. Ehkä ensi kesänä sitten. 

Taas jäi talo maalamatta ja köynnöstuet on ihan yhtä rempallaan kuin keväälläkin vaikka silloin vannoin että tänä kesänä ne korjataan. Taas nuo pihakalusteet seisoo tuolla sateessa ilman uutta maalikerrosta ja ruusut rönsyilee samalla lailla kuin viime syksynäkin. Ehkä ensi kesänä sitten. 

Yhtäkkiä sitä kuin itsestään vaihtaa puikoista ohkaiset puuvillalangat paksuihin villaisiin ja miettiin paksuja vuoria ompeluihinsa. Alkaa iltaisin sytytellä kynttilöitä ja pikkulamppuja ja vällyt on maailman ihanin asia sohvan nurkissa.

Yhtäkkiä sitä kuin luonnostaan alkaa miettiä lumia ja jouluja ja lapsia uhkailee milloin milläkin tontuilla.  Ja mökki pitäis pakata talviteloille ja surra taas kesän lyhykäisyyttä.

Syksy on ihanaa. Ainakin silloin kun ei sada. Ja silloin kun ei palele. Ja silloin kun lapset ei sairasta syysflunssia. Ja jos olisi edes kunnon ruska. No, ainakin pipot valmistuu nopeammin paksuista langoista.

Hökkelimökin valoa metsässä, merellä ja lyhdyissä

Hökkelimökillä Iso P:n ja öttiäisten kera koko viikonlopun. Kesä palasi ilostuttamaan viikonloppuamme eikä syksyn tunnelmista muistuttanut enää kuin ihanat keltaiset lehdet aurinkovarjon nurkissa ja joka puolelle juuristoistaan nousseet sienet. 

Mie opettelen tunnistamaan ne hetimiten ja ensi syksynä, mie lupaan, osaan poimia oikeat koriini. Nyt keräsin niitä ainoastaan kameraan.

Metsässä valo lankesi syliin salaa ja kaiken hämärän keskellä aukean valossa paistatteli hämähämähäkkejä, muurahaisia  ja sankaripoikien suosikkeja, limaisia sammakoita. Sammakkojahdin lomassa kunnostettiin vanhaa majaa ja tähystettiin vihollisia. 

Perunat olivat kypsyneet ja maistuivat aivan omalta maalta. 

Puolukat odottelivat mättäissä poimijoitaan punaiset posket hehkuen. Toiset keräsivät marjoja, mie myös varpuja.

Merellä loppukesän ihanuutta. Kepeillä kalastelevia poikia. Seilaamista ja pilviin tuijottelua. Kevyitä tuulia ja ihmeellisen raskasta ilmaa.Utuista auringon valoa ja pieniä veden roiskeita. Sudenkorentoja, pieniä pörrääviä kärpähäisiä ja vesikirppuja. 

Valon juhlaa. Lyhtyjä, kokkoja, raketteja ja papapapapatteja..

Ihanaa. Akut on ladattu. Eihän tämän kesän vielä tarvis loppua?