Sanotaan nyt vaikka niin, etten rakastunut enää uudestaan ja päätösten aika tuli ajallaan. Ja sitten sen tiesi, ettei paluuta enää ole.
Nyt olen aika auki enkä oikein tiedä mihin mennä, identiteetti rekentuu kai pikku hiljaa uudestaan. Viikon verran olen muistellut sitä kuka olen ja alkanut näköjään polttamaan tupakkaa taas. Ystävän sanoin, henkisiä kainalosauvoja ei kannata heittää nurkkaan liian pian, enkä siksi murehdi keuhkojani nyt. Pyrin pitämään nyt vain pään pinnalla ja kerään sydämeni palaset talteen. Tiedän tarvitsevani niitä vielä.
Mutta vaikka itken yhdestä jos toisestakin syystä jatkuvasti, olen omilla jaloillani. Ja seison tukevasti pää pilvissä.
Elämä jatkuu.
Tsemppiä!!
VastaaPoistaVoimia! <3
VastaaPoista-Miia
Voimia sinulle uuteen elämään!
VastaaPoistaOlen aika uusi lukijasi, kiva kun tulit takaisin bloggaamaan. Valtavan iso voimahali sinulle suuren elämänmyllerryksen keskelle!
VastaaPoistaVoimia. Muista, että sitä on vastuussa vain ja ainoastaan omasta onnellisuudestaan, vaikka se joskus tarkoittaisikin kipeitä päätöksiä.
VastaaPoistaKiitos voimasta ihanuudet. Sitä kyllä tarvitaan. :)
VastaaPoista