Blogin hiljaiselohan kertoo yleensä aina kiireestä live-elämässä. Niin myös nyt. Tällä kertaa kiireellisenä on pitänyt remonttihommat. Olen viimeiset seitsemän vuotta kiukutellut rumaa, tummaa puukattoa olohuoneessa ja nyt aloin yks kaks sitä maalaamaan asuntokauppojen myötä (vaikkakin peruuntuneiden) virinneen uudistusvimmani innoittamana. Ja voi että, miksi ihmeessä en tehny sitä aiemmin, tulee nimittäin ihan hullun ihanaa. Ja valoisaa ja kaunista. Ja kun Prisman alelaarista löytyi vielä ihanaa rönsytapettia, niin pakkohan se oli liimata seinille. Ja sitten ne ikirumat muovilla päällystetyt portaat sai nyt samaan syssyyn kadota. Eihän niitä nyt voinut jättää rumentamaan kokonaisuutta. Ja voitteko kuvitella, alta löytyi aivan terveet, hyvät puuportaat (kylläkin toistaiseksi liimalla sotketut, muttei kauaa). Ja tietty verhotkin piti sitten vaihtaa uusiin kauniisiin valkoisiin. Kokonaisuus on vielä kaaoottinen, etenkin kun mie naisellisesti remontoiden teen yhden nurkan kerrallaan ja muut on täyttä sekamelskaa. Mutta sillä tavalla näkee kaaoksen keskellä pilkahduksen kauneutta, sillai toisella silmällä siristellen, päätä käännellen, ja voi paremmin kuvitella, miltä sitten joskus näyttää.
Aikamoinen remonttivaihde mennyt päälle. Vaikuttaa siltä että talonmyyntiaikeet on kuopattu, tuolla menolla vanhastakin tulee uusi. Rappusissa taitaa olla aika homma putsata, mutta varmaan hieno lopputulos. (minä olen blogin rakennuspuuhissa, käy kurkkaamassa...en tiedä mitä siitä tulee)
VastaaPoistaRemonttivaihe, kevät, mikälie. Vallanut rinnan ja pään, totta. Uutta tosiaan tulee, eikä tästä mitenkään raaski enää luopua. :) Ensimmäiseen portaaseen meni neljä tuntia, hermot ja yks puukko. Nyt ostin hiomakoneen, sillä tulee siistiä jälkeä nopeaan ja ilman hermojen menetystä, vaikka ääni onkin kovempi. Hienot niistä vielä tulee, takuulla.
VastaaPoistaJätinkin viestiä sun uuteen blogiin, ihanaa. Odotan innolla. Onnea!