Lovely lovebirds eli ihania onnen lintuja.
Ompelukoneen, tilkkujen ja katkenneiden helminauhojen keskeltä syntyneet.
Visertelemään kaiken kamalan kiireen keskelle, muistuttamaan ettei aika katoa, vaan on.
Vaikka tuntuu, että kello juoksee maratonia vuorokauden ympäri. Annettu, oleva aika ei riitä kaikkeen ja tuntuu, ettei mitään haluaisi (tai voisi) jättää elämästä poiskaan. Uusia kujeita keksii koko ajan ja niistä saa elämään sitä kaivattua suolaa, makua..
Ja tiedän, ettei aikaa juoksemalla kiinni saa vaan pysähtymällä. Ja niin yritänkin. Pysähtyä sillä lailla pysähtymättä, keskittymällä vain siihen yhteen asiaan kerrallaan. Kuvitella, ettei muuta olekaan kuin nyt ja tämä. (Ja tietenkin samalla hämmentää puurokattilaa, huudella eteiseen tavaroiden paikkoja ja hyssyttää sylissä vauvaa, eli sellaista normi-kotiäiti-hommaa.)
Mutta kuitenkin, ajatuksen tasolla pysyä tässä ja nyt, ei tulevissa ruuissa ja pyykeissä, palavereissa, myyjäisissä ja työvuoroissa, vaan tässä. Se kuulema auttaa pitämään kiireen tunteen pois kun saa tehtyä yhden asian kerrallaan loppuun asti. Kokeillaan.
Ja jos lintusia katsellessa aika pysähtyisi. Jos joka kerta ohi kulkiessa muistan pysähtyä, niin pysähdyn jo usein. Onnen linnut. Lovely lovebirds.
