Kärsivällisyyttä, muumien kuningatar, kärsivällisyyttä.

 

Kuuntelen pihalta kantautuvia kiljahduksia. Sankaripoikien lisäksi tontilla hyörii taas sen seitsemän veljestä maastopyörineen. Huh hulinaa. Olen viime päivinä joutunut maksamaan jokaisesta kahvikupposesta pihan kioskin pitäjille. Tosin sen on saanut sentään  pöytään tarjoiltuna. Alkaa silti kofeiiniriippuvuus käydä kalliiksi.

Haaveilija kioskin kassana

Yritän tänään kovasti olla joka solullani kärsivällinen, lapsia luovuuteen kannustava, rauhallinen muumimamma, mutta katselen jatkuvasti äijien touhuja miettien sitä kaaosta jonka ne tuolla saa aikaan. aargs, kukahan tuon sotkun siivoaa? ..en sano mitään, en sano mitään en sano mitään..

Luovia ötököitä silti. Esikoinen aloittelee kovaa vauhtia kirjailijan uraansa. Kiitos tuhannesti  kummitädiltä syntymäpäivälahjaksi saadun päiväkirjaksi tarkoitetun kirjasen. Se kantaa jo todellista hedelmää. Välineet mahdollistavat mitä vain. Kirjailijan luvalla julkaisen tässä tarinan ensimmäisen osan. 

"OLIPA KERRAN ERÄS KUNINGASSUKU JOSSA OLI VIISI LASTA. ERÄÄNÄ PÄIVÄNÄ HEIDÄN TÄTINSÄ, HOVINEITO SAAPUI JA HE NAUROIVAT KOKO ILLAN. SÖIVÄT JA JOIVAT KOKO AJAN. SEURAAVANA PÄIVÄNÄ HEIDÄN PRINSSINSÄ LÄHTI TAPPAMAAN LOHIKÄÄRMEEN. SILLOIN KUNINGATAR SANOI:

-PIDÄ HUOLTA ITSESTÄSI. 

-SELVÄ SANOI POIKA. 

SITTEN PRINSSI TULI SANKARINA KOTIIN. JA KAIKKI OLIVAT OLLEET SANKAREITA. 

PRINSSI OLI NIMITETTY RITARIKUNNAN PÄÄLIKÖKSI. JA HOVINEITO OLI AUTTANUT LOHIKÄÄRMEEN TAPPAMISESSA JOTEN HÄNET YLENNETTIIN KUNINGATTAREN APULAISEKSI. PRINSSILLÄ OLI KYMMENEN VUOTIS SYNTYMÄPÄIVÄT JA TULI LÄHETYS VELHOLTA. SIELLÄ OLI MIEKKA. "

Tarinassa on totuuden siemeniä oikeasta elämästä. Hovineitotätimme tosiaan lensi junaillen pallon toiselta laidalta tänne sateiseen Suomeen meitä ilahduttamaan. Ihanaa ja haikeaa. Ikävä saa selvästi alkunsa ilosta ja ihanista hetkistä. Lohduttaudun muumien sanoin: "On niitä, jotka lähtevät ja niitä jotka jäävät. Niin on ollut aina. Mutta on valittava ajoissa eikä koskaan saa antaa periksi. " Niin kai se on. Jään asumaan tänne ikävääni.

Ihmettelin myös taas tätä maailman hulluutta seuraten siskon rakkaan viisumisotkuja ja siitä aiheutuvaa ylimääräistä huolta. Miksi kuvitteellisen rajapyykin ylittäminen on tehty niin kovin vaikeaksi? Nämä isojen ihmisten tyhjänpäiväiset laatikkoleikit vain lisäävät ihmisten eriarvoisuutta, pelkoa ja vihaa. Haaveilen näköjään yhä maailmasta ilman rajoja, ilman ennakkoluuloja, ilman pelkoa ja ilman vihaa.  

Ja ulkona sataa yhä. Sataa, sataa ja sataa. Missä olet aurinko???

Tänään yritän nähdä hyvää siellä missä sitä ei tunnu olevan. Koetan olla kärsivällinen siellä missä haluaisin huutaa. Tänään en ahdistu maailman hulluudesta, enkä anna ikävälle valtaa. En ärsyynny tuosta minua kiusaavasta kärpäsestä. Otan lisää kahvia. Enkä maksa siitä tällä kertaa kellekkään.