Kinuskihampaita ja peikkoäitin ajatuksia

Keittiön kauneutta. Innostunutta inspiraatiota kokkailuun ja kauneudesta puoli ruokaa. Väriterapiaa parhaimmillaan. Tuoksujen tanssia ja makujen sinfoniaa. Luovaa materiaalin käyttöä ja tyytyväisiä vatsoja. Sitä tänään.

Kurpitsansiemeniä paahdettuna. Rususuolaa ripauksittain. Oliiviöljyä. Pinaatinlehtiä, pippuria ja pienen pieniä tomaatteja. Niistä on maukkaat salaatit tehty.

Kinuskihampaisille lapsille helposti ja hyvin sokerihumalaa suurinpiirtein säilöntäaineetta. Nämä nimenomaiset kauralaiset katoavat kylläkin esikoisen huomisille nyyttärikesteille kouluun. Mie sain onneksi tekijän oikeudella edes nuoleskella joka lusikan ja raaputella kaikki kulhot ennen astianpesukonetta. (On muuten ihan nappivarma konsti pitää kiinni kerran kovalla vaivalla hankituista raskauskiloista kymmeniä ja taas kymmeniä vuosia. Ja jos ei jaksa kovin usein leipoa, on lasten lautasten jätetyhjennys oman annoksen lisäksi toinen toimiva tehokeino. )

Kauraisia keksintapaisia:
125 grammaa VOITA, 1 ja puoli desiä SOKERIA, 1 desi JAUHOJA, 4 ja puoli desiä KAURAHIUTALEITA, 1 teelusikallinen SOODAA ja vielä vähän KERMAA.

Sulata ja sekoita kulhossa. Lusikoi ja painele pellille. Paista 10 minuuttia 200 asteessa. 

Kinuskia kuorrutukseksi jäähtyneille kaurasille:  1 desi KERMAA, 1 desi FARIINISOKERIA, 1 ruokalusikallinen SIIRAPPIA, 1 teelusikallinen KAAKAOJAUHETTA, 2 ruokalusikallista VOITA, mutta vasta lopuksi kinuskia kirkastamaan.  

Sekoita ja keitä vaikka mikrossa sen seitsemän minuuttia tai kunnes kinuski sakenee. Ja sitten lisää se voi. Levitä päälle ja anna jäähtyä. Ja sitten nauti hyvin. 

Taas tänä iltana tämän peikkoäitin lauleskellessa lapsilleen lounatuulista, autonrämistä ja menninkäisistä muistin taas elämän tarkoituksen ja sen, kuinka kertakaikkisen tärkeä olento olenkaan. Ei ole ketään parempaa eikä rakkaampaa ollenkaan. 

Ihanan pikkusiskoisen sanoittamana: 

Maailmalle olet vain joku, mutta jollekin olet koko maailma!

Hyvää yötä, maailma.