No niin, eipä tansittu eilen. Oli elämällä pikkaisen erilaiset suunnitelmat tämän viikonlopun kohdalle. Sen kerran kun me oltaisiin iso P:n kanssa lähdetty ulos ystävien kera, meidän vaarin sydän pompotteli ihan eriparirytmeissä, se kai tanssi sitten meidänkin puolesta. Inhottavat, vaaria valvottavat ja huolta herättävät sydänoireet siis estivät ötököiden yökyläilyreissut, ja me todettiin iso P:n kera, ettei huonosti nukutun yön jälkeinen kamala kankkuspäivä koko köörin kera ole sen arvoista. Jäätiin siis kotiin.
Mutta, aiai ja ylläripylläri, alun pettymyksen ja kiukuttelujen jälkeen meillä olikin ihanaa. Kotoiltiin ihan kympillä: tylsän tappavasti perjantai-iltaan tortillat ja irtokarkit, aikuisten siiderit ja hauskat elokuvat. Vähän jalkapalloa toiselle ja räsykudontaa toiselle. Mitäpä sitä muuta vois toivoa. No ne kokonaiset yöunet tietty oli aika ykkösenä haavelistalla. Ja *tsadaa*. Kuin taikasauvan iskusta Kirppu nukkui koko yön omassa sängyssä, ilman tissikitinää ja hyöripyörinää. KOKO YÖN!! Thank you, kiitos ja merci. Enää ei muuta tarvittu. Näin pitikin olla. Kaikki hyvin ja onnellisesti. Ja vaarin sydänkin lyö taas paremmin kunnon biitissä. :)
Tyypillistä, että kun suunnittelee jotain lapsivapaata kivaa, niin melko varmasti kaikki meneekin päälaelleen. Mutta kivalta kuulosti joka tapauksessa teidän ilta :) Hyvä niin!
VastaaPoistaMukavaa oloa lopuksikin viikonvaihteeksi.
No sanopa muuta. Meillä on jo sen verran iso jengi ja niin vähän tukijoukkoja, että lapsivapaan tahti on tyyliin kerran puolessa vuodessa tai vähemmän.. kyllähän kotiin saa hoitajia tuurilla, mutta että sais kodin vapaaksi lapsista, se onkin jo kimurantimpaa. (Viimeksi meillä oli sellainen tilanne 5 vuotta ja kaksi lasta aiemmin. huoh.) Siksi kai tämäkin peruuntuminen kiukuttikin entistä enemmän. Ja sitten ihmetellään pikkulapsiperheiden avioerotilastoja... Mutta sinnillä mennään. Ja rakkaudella. :)
VastaaPoista