Pesukoneella huovutetut lapaset

Joulusta seuranneen käsityöahkyn seurauksena on tässäkin blogissa vietetty tekemistaukoa ja häärätty hetken vain ihmissuhdekiemuroissa. Onneksi pikku hiljaa on taas ruokahalu lankojen pariin löytynyt ja yhdelle viluiselle hiihtäjäystävälle tuli tehtyä ikilämpimät tumppuset.

Mie olen ihan surkea ohjeistaja, itse kun ohjeita harrastan varsin harvoin, mutta jos jollakin muullakin palelee pakkasissa käsiä, niin tässäpä ohjeen tynkää (lue kuvia, jos tuntuu sekavalta):

Lapasiin tarvitaan 
-Paksua 100% luomuvillalankaa n. 150g  (itellä oli kahta eri väriä)
-Koukku, esim. nro 6

Huomaa, että lapasesta tulee aika iso, koska huovuttaminen kutistaa sitä reilusti. Muokkaa siis silmukoita oman kätesi mukaan, mulla on aika pikkuruiset sormet, joten isokätiset, tehkää isommat!




Ja sitten vain virkataan. Ensin noin 24 ketjusilmukkaa, jotka sitten yhdistetään piilosilmukalla rinkulaksi ja jatketaan uusilla kierroksilla ihan niillä perussilmukoilla virkkaamalla pötköä ympäri ja ympäri kunnes tulee peukalon kohta.

Peukalolle jätetään kolo virkkaamalla 6 ketjusilmukkaa (eli sellainen peukalon levyinen pötkö) ja yhdistetään se sitten edellisen kierroksen kuuden silmukan päähän tavis silmukalla.

Ja sitten taas jatketaan ihan normisti kierrosta, myös niiden kuuden ketjusilmukan yli ja virkkaillaan sormia piiloon niin monta kierrosta kun on tarpeen.

Pikkurillin jälkeen voi alkaa vähitellen kaventamaan pötköä hyppimällä edellisen kierroksen silmukoiden yli hiljalleen (eli virkkamalla vain joka toiseen tms).  Kunnes lopulta lapasen pää on kinni ja sitten vetäsee katkaistun langan viimesen silmukan yli ja päättelee langan.

Sitten onkin peukun vuoro. Se tehdään samalla tavalla eli virkataan reunan silmukoihin peukalon kokoinen pötkö, kavennetaan lopussa ja päätellään. Sitten sama juttu toiseen käteen.

Lopuksi nämä liian isot lapset nakataan pesukoneeseen muun kirjopyykin sekaan 60 asteeseen, jolloin ne huopuu ihanan tiiviiksi ja lämpimiksi. That's it. Ja sit vaan hiihteleen lämpimin käsin.

Villan loistavista ominaisuuksista voit lukea vaikka täältä lisää. Sehän mm. hylkii vettä ja likaa, on hyvä lämmön eristin, on ekologinen ja paloturvallinen. Ja etenkin suomenlampaan villoista tehdyt langat on ihan huippuhyviä. Ja suomalaisten luomutilojen lampaiden villoista tehdyt ihan sikahyviä! Että semmosta. :)

Virkkausiloa!

Onnellisten lampaiden villoista onnellisten lasten lakkeja

Aika usein sitä käyttää erilaisia materioita, ostaa ja tekee valintoja kukkarollaan ilman suurempia suruja. Tavaran alkuperä on niin kaukana, ettei sitä tule ajatelleeksi. Kivat kalsarit kolahtaa kuosinsa kautta. Pirteä pusero piristää päivää ja pekonit nostaa veden kielelle. Eikä sitä tule ajatelleeksi, kuinka monta tuntia vapaata se kahdeksan vuotias tyttö saa tehtailta kutoessaan kuosikankaita, alennushinta tuntuu houkuttelevammalta. Eikä sitä mieti, miten monta tuhatta litraa polttoainetta se kone kuluttaa ja saastuttaa kuskatessaan sitä pirtsakkaa paitaa halvemmista maista tänne pohjolaan. Tai kuinka monta pellollista ruokaa sen pekonipossun kasvatus on kuluttanutkaan. Tai edes sitä, kuinka monta kilometriä se puolikuntoinen elukka on matkannut elävänä teuraalle, ja missä oloissa. Ei sitä tule ajatelleeksi.

Ei varmasti kukaan meistä tarkoituksella halua kiusata eläimiä tai tukea lapsityövoimaa, saastuttaa ilmakehää tai tuhota alkuperäiskansojen kulttuureita. Tuskin kukaan tietoisesti kuluttaa enemmän kuin pallo kestää. Niin vain tulee tehneeksi. Ainakin täällä suomen perukoilla. Joka päivä ja koko ajan. 

Ruokakaupassa harkitsen selvästi useammin kuin vaatekaupassa. Ja sähköfirmaa valitessa vielä useammin kuin ruokakaupassa. Kirpparilla ei oikeastaan edes tarvi miettiä ja onneksi voin aika pitkälle vältellä vaatekauppoja. Mutta lankakaupassa en ole harkinnut koskaan. Kuosit, värit, tunnut, fiilikset ja ihastelut on vallanneet mun pään niin täysin jo vuosia, että harkitsin vasta nyt. 

Lankojen ekologiaan (hyvin pinnallisesti) perehtyessäni opin, että luonnonkuidut on aina parempi vaihtoehto kuin tekokuidut. Ja tottakai Suomessa tuotettu on parempi kuin Australiassa. Villa on puuvillaa parempi. Ja silkki aivan ihanteellinen, mutta kallis. Hamppu on paras kaikista, mutta aika karhea. Luomu on aina luomu, vaikka hiukan mietityttää tuo matkustus kaukaa etelästä. Päädyin suomalaiseen villaan ja perulaiseen luomupuuvillaan. Jos joku osaa kertoa mistä saan suomalaiset luomulangat, niin olen ikikiitollinen. 

Tämmöisiä luomupipoja saatiin onnellisten luomulampaiden villoista lasten päihin. Retronapit kruunasivat kunnon myssykät. Ihania värejä, ja ihania lankoja. Ja pipoja muuten voi myös tilata täältä mun kotisivuilta jos niihin tykästyi. Ja luomulankoja myy ainakin Titityy.