Suurperheellisillä, joiksi mie meidätkin lasken, on tietysti liuta omia lapsia. Sen liudan mukana tulee sitten tietysti aimo liuta lapsien kaveruksia. Ja niillä aimo liudan kavereilla on tietysti aikamoisen aimo liudasti syntymäpäiviä. Jokaisella ainakin sen kerran vuodessa. Jos nyt laskisi vaikka että jokaisella neljällä (ei lasketa toukkaa vielä mukaan, mutta ennustetaan, että tulevaisuus on siis vielä pahempi) olisi vaikkapa 3 kaveria kullakin, se tekisi jo 12 syntymäpäivää vuodessa, kerran kuukaudessa siis. Se ei kuitenkaan riitä meidän sosiaalisille eläimille. Lähempänä totuutta olisi, että niillä on jokaisella noin 6 kaveria, jolloin synttäreitä on 24, eli joka toinen viikko. Siihen kun lisää serkut, sosiaalisen äitieläimen ystävien lapset ja kummilapset, voi aika rehellisesti sanoa, että lasten syntymäpäiväkekkerittömiä viikonloppuja mahtuu vain noin joka neljännelle viikolle vuodessa.
Tokikaan ne eivät minkään suhteellisuusteorioiden mukaan jakaudu ihan noin suoraviivaisesti, jolloin ihan joka kuukausi ei välttämättä juhlia ole. Tosin se sitten tottakai tarkoittaa, että esimerkiksi tänä viikonloppuna meillä onkin sitten kolmet lasten juhlat. Ihanaa tietysti. Ystäviä juhlitaan aina. Mutta kukkaron päälle se meinaa pitkällä juoksulla käydä. Siihen onkin sitten ratkaisuna tuunatut pipon kuvatukset. Tarvitaan vain vanhoja trikoopaitoja, tiedättehän niitä, jotka on muuten ihan hyviä, mutta joku tollotorveloinen on vaikka purrut hihat reikiä täyteen tai vaihtanut kettinkejä sormet öljyssä ja pyyhkäissyt ne sitten helmaan. Sitten ei tarvita kuin ompelukone ja vaikka tekstiilitussi. Ja avot, edullisia, persoonallisia lahjoja syntyy tunnissa tusina. Niitä siis tänään.
surrur. surrur.
surrur. surrur.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti