Kauneuden pilkahduksia remontin keskeltä

Blogin hiljaiselohan kertoo yleensä aina kiireestä live-elämässä. Niin myös nyt. Tällä kertaa kiireellisenä on pitänyt remonttihommat. Olen viimeiset seitsemän vuotta kiukutellut rumaa, tummaa puukattoa olohuoneessa ja nyt aloin yks kaks sitä maalaamaan asuntokauppojen myötä (vaikkakin peruuntuneiden) virinneen uudistusvimmani innoittamana. Ja voi että, miksi ihmeessä en tehny sitä aiemmin, tulee nimittäin ihan hullun ihanaa. Ja valoisaa ja kaunista. Ja kun Prisman alelaarista löytyi vielä ihanaa rönsytapettia, niin pakkohan se oli liimata seinille. Ja sitten ne ikirumat muovilla päällystetyt portaat sai nyt samaan syssyyn kadota. Eihän niitä nyt voinut jättää rumentamaan kokonaisuutta. Ja voitteko kuvitella, alta löytyi aivan terveet, hyvät puuportaat (kylläkin toistaiseksi liimalla sotketut, muttei kauaa). Ja tietty verhotkin piti sitten vaihtaa uusiin kauniisiin valkoisiin. Kokonaisuus on vielä kaaoottinen, etenkin kun mie naisellisesti remontoiden teen yhden nurkan kerrallaan ja muut on täyttä sekamelskaa. Mutta sillä tavalla näkee kaaoksen keskellä pilkahduksen kauneutta, sillai toisella silmällä siristellen, päätä käännellen, ja voi paremmin kuvitella, miltä sitten joskus näyttää. 

Ei mikään sisustushaaveilupostaus

Tarkoituksena oli julkaista ihana sisustushaaveilupostaus, mutta kun tämä #¤=*+#:n kone ei suostu lataan yhtään kuvaa ja poistaa kaikki minun vaivalla tallentamat luonnokset, niin en sitten postaa. Sanon vaan, että siihen ois liittynyt tässä talossa pysyminen, parin seinän kaataminen, hurjat säilytysjärjestelmäuudistukset, kylppäriremontti, Ikea, Lundegård, Pihlgren & Ritola Oy, Kaakelikeskus ja aika lailla ihanan puhtaan valkoista. Ettäs tiiätte nyt sitten, kuinka paljosta jäitte paitsi.

Tämä vanha näyttämövalaisin ois sit mun työlamppu. Lundegårdilta.

Mutta sitä siis tänään, uusia haaveita entisten tilalle, koska haaveitahan pittää olla.

Tilkkuja ja räsyjä täydellisessä harmoniassa

Kuva: http://www.planeteyetraveler.com/2010/02/21/coming-up-quilts/

OI OI mitä tilkkuja! Tilkkuja tilkkuja tilkkuja!!

Kuva: http://www.wendyfoster.com/wendyfosterblog/wp-content/uploads/2010/07/7.26.10-Mieko-Mintz.jpg

Mie olen aina rakastanut värikkäitä kollaaseja, tilkkutöitä ja räsymattoja. Rakastuin isoäitini aikoinaan virkkaamaan tuhannen kirjavaan vilttiin jo kymmenvuotiaana, eikä se rakkaus ole kylmennyt, päinvastoin. 

 

Kuva: http://www.danforthmuseum.org/assets/art/Mixed_Media_LindaLevin.verysm.white.jpg

Tilkuissa minua kiehtoo  erityisesti se, miten sikinsokin sekaisin olevat värit ja kuviot saadaan lopulta tasapainoiseen kokonaisuuteen ja esteettisen kauniiseen muodostelmaan. Värien harmonia ja kuvioiden symmetria ei nimittäin ole ihan yksinkertainen eikä helppo tehtävä.

 

Kuva: http://rbolsonconstruction.com

Tekstiilipuolella tilkkutöissä ja askarteluun tai paperiin ym. materiaaleihin liittyen kollaaseissa on myös se äärimmäisen kiehtova seikka, että niitä voi rakentaa ylijäämästä. Siitä materiaalista, joka ei enää riitä muuhun, ja joka ehkä heitettäisiin muuten pois. (Onko räsymattoa kauniimpaa ajatusta keksittykkään?) Pienen pienetkin palat saa vielä kauniiseen käyttöön osana suurempaa kokonaisuutta. Jotenkin siihen sisältyy myös sellaisen ikiaikainen, elämää suurempi ajatus siitä, että olemme kaikki osa jotain suurempaa. Omina tärkeinä pieninä osinamme, täydennämme harmoonista kokonaisuutta.

Kuva: http://www.johncoulthart.com/feuilleton/2009/04/09/paula-nadelsterns-kaleidoscope-quilts/

Ja tämmöiselle keräilijäluonteelle, jolla löytyy miljoona erilaista kangassuikaletta, tilkkua, nauhaa ja nyöriä, eikä minkäänlaista kykyä valita niistä vain yhtä, ovat tilkkutyöt pelastus. Kaikkea voi käyttää vähäsen. Oikeassa suhteessa ja hyvällä kaavalla. Eikö olisi aika hauska vaikka päällystää sohvansa, ei vain yhdellä, vaan kaikilla lempikankaillaan, kuten alla..? nam.

Kuva: http://www.momoy.com/2008/11/04/create-retro-and-cozy-living-room-with-squint-furniture/

Tai kutitella varpaitaan tähän iki-ihanaan räsymattoon..? oi nam.

Kuva: http://childrensdoodler.blogspot.com/2010/03/dont-let-kids-have-all-fun.html

Tilkkuja minulla on. Räsyjäkin. Kankaita ja nauhoja. Niille saisi löytyä pian paikka maailmasta. Saa vielä nähdä mitä tästä syntyy. Koska kuten kaikissa luovissa proseseissa, aika ja vapaa tila tekevät tehtävänsä. Pitää antaa inspiraation vain muhia rauhassa. Sitten se syntyy, kuin itsestään.  

(Inspiraatiota etsiessä törmäsin näihin upeisiin kuviin. 

Pääset kurkistamaan niiden lähteisiin klikkaamalla kuvia.) 

Hakuammunnalla täyskymppi eli löytöjä!

Tiedättekö, kun joskus kirpparilla tekee niin ihanan mahtavia löytöjä, että tulee ihan sellainen varas- olo siitä, että on tekemässä niin julmetun hyviä kauppoja. Katselee vähän arastellen ympärilleen ja sydänkin pomppii muutaman lyönnin liikaa. Sitä suojelee löytöään ihan haukkana ja mulkailee pahasti, jos joku vilkaiseekaan. Oi, tänään mulla oli se tunne. Siihen kai koko kirpparikiertelyn logiikka ja onnellisuus perustuu. Kun lähtee ostoksille ja etsimään, muttei vielä tiedä mitä. Kuulostaa ihan elämältä yleensä. Etsimistä ja  hakuammuntaa. Ai minkä etsintää? Onnen, ei kai muun.  Vaikka joku jossain on joskus sanonutkin, että onnelliseksi ei voi tulla, onnellinen voi vain olla. No, tänään olin onnellinen, useaan otteeseen.

Löysin ensin netistä käytettynä ihanaiset vanhat kokopuiset pinnatuolit vanhojen (joka päivä ärsyttäneiden) resujen tuolien tilalle. Kylläpä piristyi vanha pöytä-äijäkin, kun sai rinnalleen siroja kaunottaria. Ihanuuksia. Lähdin ostamaan neljhää tuolia kakskymppinen kourassa, kunnes ovella kuulin, että hinta olikin kappaleelta. aargs. No, koska olin jo rakastunut, eikä paluuta ollut, tarjosin kaiken mitä kukkarosta löytyi, kaks seteliä ja pikkukolikoilla loput. Viidellä kympillä ne lopulta muutti meille. Ihan hyvä kauppa, i think. 

Eksyin vielä illalla kotikaupungin spr-markettiin eli kirpputorille hakemaan lähinnä sankaripojille TAAS uusia kenkiä (Ihan uskomatonta, miten nuo futishullut kuluttaa kaikki kenkänsä kirjaimellisesti puhki alle sesongin!) Ja vaikka löysin kyllä ihan mahtavia kenkiäkin (mm. viikingin vuorelliset kumpparit 3 €, skeittikengät 2 €, tennarit 2 € ja vaelluskengät 1 €), löysin paljon muutakin:

Mm. tuon ihanan Ikealaisen toooosi pitkän mustavalkoisen pellava/puuvillakankaan, 3,50 €,  siitä tulee vielä pöytään liina, ja ehkä muutakin. We'll see!

Ja sitten kaks tummansinistä, venäläistä vanhaa lasia, joita minulla on jo kymmenkunta kaapissa. JEEEEE, eurolla skipale, tupla JEEEEE!

Sitten tuollaiset huippuhauskat, itetehdyt keltaiset puuhelmi-nappi korut yht.1,50 €. Vois laittaa vaikka huomenna töihin uuden harmaan neuletakkisen (2,50 €) kera. NAM.

Listaa jatkaakseni, huippuhienon tuikkukupin, desing Carin Kry, 1,80 € sekä hauskan ruskean retrokankaan palan, 2 €. 

Lisäksi sieltä tarttui mukaan vielä aikalailla uusi Haravasta tavaraksi-kirja, jota olen salaa himoinnut jo jonkin aikaa, 3 €. Yks hauska huppari (2 €) esikoiselle ja ihanat, aivan minikokoiset vanhat nokialaiset (1 €) pikkukirpulle, kunhan oppii lontsailemaan niillä. 

Oi, tekipä hyvää jakaa tämä, täysin materialistinen, ja siten kai pinnallinen onnen tunne. Mulla se tuntuu aika syvällä ja ilahduttaa useassa mutkassa, aamukahveilla uusissa tuoleissa, aurinkohattu-uutejuomassa sinisissä laseissa. Lapsia pukiessa, kirjaa selailessa, kynttilää polttaessa, ommellessa, hengailessa... Onnelliseksi ei voi tulla, vain olla. Olen onnellinen.