Elämää, isolla eellä!!

Heipä hei tyypit! Mie melkein jo katosin täältä. Ajattelin, että elämä on elämää, mun elämää, enkä sitä aio enää jakaa koko maailmalle. Ja sitten konekin hajosi sopivasti.. mutta mutta. Jospa jaan nyt vähän. Nopeasti, ihan pikasesti ja ihan vähän, itselleni tyypillisesti, tiivistäen, heh. Mistä alottais tämän parin kuukauden purkamisen...jooo...

No päällimmäisenä viimeisin, eli tyttöjen road trip, jota mie suunnittelin yhen punkmummon kans muutama kuukausi aiemmin, se toteutui, ja voi veljet miten toteutuikin! Me sovittiin jo mennessä, että kaikki mitä tapahtuu Lapissa, jää Lappiin, ja siinä pysytään, mutta paljastan, että hauskaa oli. Niin hauskaa, että jouduttiin laittamaan auto parkkiin sata kertaa tien viereen kun naurettiin niin julmetusti. Ja sielun veljet soi aika kovaa. Ja hulvattomat sukulaiset ja muut lapineläjät kasvattivat koti-ikävää huimiin sfääreihin. Ja sodankylän filkkareilla ei nähty yhtään leffaa. Ja Kelontekemässä ei erottanut, mikä oli maata ja mikä taivasta. Ja paluumatkalla elämänlanka näytti taas ohuutensa metrillä väistetyn hirven muodossa. huh. Aika pienistä sekunneista kiinni tämä ihmisen elämä.

Elämästä puheen ollen, se on aika ihanaa. Joku on ehkä huomannut jo aiemminkin, että pohdiskelen aika isoja asioita välillä, voskus niin isoja, että niistä on jopa vaikea kirjoittaa. Sellaisia, sanoisinko oikein hörhelösti, että henkisiä asioita. Paljon olen pohtinut elämän merkitystä ja sitä, mikä oikeastaan onkaan totuus ja mikä olennaista. Vaikea selittää. Tällä hetkellä näkemys on jotain läsnäolon ja sen tuoman onnen tienoilla.. rakkautta, energiaa, sitä myös. Toisin sanoen, kun elää hetkessä, ei ole ongelmia, ei ole huolia eikä murheita, on vain tämä hetki, tämä todellisuus ja sen tuoma tilanne. Tajuan myös olevani osa jotain suurempaa, täydellistä ihanuutta, ja että kaikella mitä tapahtuu on merkitystä paitsi minun elämässäni, myös kokonaisuuden kannalta. Näin tänään, mutta tiedän myös, että jos eilen tiesin jotain, tänään tiedän enemmän ja huomenna kaikki mitä tiesin tänään, voi olla menettänyt merkityksensä. mutta tätä siis tänään.

Parisuhdeasiat mietityttää..niistä ei viitsi tänne nyt edes kirjoittaa, sanotaan nyt vaikka, että parasta mitä nyt voisi tapahtua, olisi, että rakastuisin taas tuohon mieheen, jonka kanssa asustan, mutta kuka tietää. Elän hetken kerrallaan, ja luotan, että kun päätösten aika tulee, tiedän sen.

Ja luovuus, se tuntuu taas nostavan päätään. Käsityöt syntyy rakkaudella ja pää pursuaa ideoita. Näen kauneutta kaikessa ja kaikki tulvii ihan yli. Olen onnellinen ja se näkyy. Teen sen mitä haluan, en velvollisuudesta, vaan koska haluan. Ja se näkyy siinä mitä teen. Kauneutena, hyvyytenä. sitä tänään.

Mitä teille kuuluu? Vieläkö olette siellä, vai oletteko jo luovuttaneet tämän hiljaiselon seurailun?

Kuviin, haasteisiin, tunnustuksiin ja muihin keskityn hetken päästä. Kiitos ihanuudet! on mukava olla taas täällä. :)

Virkkasin tatuointistudion nurkassa pesukintaan ja löysin maailman

Perjantai-illan vietin ihanan erilaisessa maailmassa tatuointistudion buddhien keskellä. Elämä ja energia virtasi voimakkaasti ja pikku hiljaa maailma rakentui harteilleni. Onnellisena istuin lopulta ystävien keskellä melkein aamuun asti. Joskus vain sydän sanoo, että nyt on ainoa mikä on, eikä muuta ole. Osaisikin aina elää niin, hetkessä ja sydämessä. Elämään opettelun ensimmäinen oppitunti.

Mie virkkasin ystävän tatuointistudion nurkassa pesukintaita toisen ystävän saunaterapiahoitolaan ja mietin, miten ihanasti maailma kutoo verkkonsa kaiken ympärille juuri niinkuin pitääkin. Miten  kaikki linkittyy kaikkeen kun vain uskaltaa avata sydämensä muutoksille, ja seurata polkuaan. Kaikki tuntuu silloin menevän hyvin. Oikein.

Joihinkin ihmisiin vain on kai tarkoitus törmätä ja kulkea hetken samaa reittiä ja tarkistaa yhdessä kompassin suuntaa. Mietin niitä monia mahdollisuuksia, joita elämä on minulle nakkaillut. Ihan kaikkiin ei aina ole uskaltanut tarttua ja harhateillä sitten tuntenut itsensä eksyneeksi. Nyt reitti selvenee pikku hiljaa.

Kompassi kulkee nyt mukana eikä tieltä voi eksyä kunhan muistaa, että kokonaisuus on se mikä ratkaisee. Tasapaino, kaikkeus, rakkaus. Flow baby, flow!!

Inspiraatiota, tikutusta ja koukkuilua

Lähdin eilen itsenikin yllättäen istumaan illaksi seminaariin. Voi, miten ihanan inspiroivia ihmisiä puhumassa inspiroivista aiheista. Luovan alan yrittäjyydestä, kovasta työstä, sattumasta, erilaisuudesta. Siitä kuinka töitä tehdään niskalimassa saaden kolikon sieltä kolikon täältä (tunnistan). Siitä, kuinka mitään ei saa jos ei kokeile (jep). Ja siitä, kuinka maailma on auki jos kokeilee (jepjep). Ja siitä, kuinka omista työtavoistaan ei saa ahdistua vaan tunnistaa ne (ou jea). Kun Dome Karukoski kertoi, että tekee aina vähintään kahdeksaa projektia yhtäaikaa ja kuinka päässä soi huima sinfonioiden sekamelska siihen asti, että huominen deadline mielessä sitten nappaa yhdestä kiinni ja istuu yön kirjoittamassa kymmeniä sivuja, mietin itsekseni kiljahdellen, että niin miekin!! Siitä ei vain saa ahdistua, vaan tunnistaa se omakseen (hyvähyvä). Tämmöistä lisää vaan!

Ja kun nyt on alettu elämään oikein isolla E:llä, niin kerrottakoon vielä, että tänään olen menossa lunastamaan yhtä mahtavaa synttärilahjakorttia. Ystävä tikuttaa illalla ihoani. Näin jo unia kamalista epäonnistuneista tatuoinneista ja vähän meinaa kyllä jännittää, myönnän. Viimeksi käsivarteeni piirrettiin kymmenen vuotta sitten. Silloin feminiininen minäni nosti päätään ja käsivarrressa lepää ikuisuuksiin ihana muistutus siitä minästä, siitä kakskymppisestä maailmaa syleilevästä, kovasti itsensä naiseutta hakevasta olennosta. Nyt aikuisempana ja varmasti kovasti enemmän naiseuteeni tutustuneena ihmisenä olkapäähäni tulee koko maailma. Se yhtenäisyys, joka kaikessa elämässä on. Se kierto, joka toistaa itseään kaikessa ja se luova energia, joka meissä kaikissa virtaa. Sitä nyt. Mitä sitten seuraavan kymmenen vuoden jälkeen, sen näkee sitten.

Mietin, että voikohan sitä ottaa tatuointihommiin virkkuukoukun mukaan vai rikkooko se liikaa imagoa? Ei ehkä se sellainen yleisin kysymys siellä. ;D Mulla kun nyt sattuisi vaan olemaan sellainen tosi kiva pellavainen pesukintasoperaatio käynnissä yhden ystäväisen saunaterapiafirmaan, enkä mie millään malttaisi jättää sitä kesken. Onko siis niin, että elämä haittaa mun virkkausharrastusta? Koukussa. Myönnän.

( Kuva: lankaklubi.fi)