Hökkelimökillä Iso P:n ja öttiäisten kera koko viikonlopun. Kesä palasi ilostuttamaan viikonloppuamme eikä syksyn tunnelmista muistuttanut enää kuin ihanat keltaiset lehdet aurinkovarjon nurkissa ja joka puolelle juuristoistaan nousseet sienet.
Mie opettelen tunnistamaan ne hetimiten ja ensi syksynä, mie lupaan, osaan poimia oikeat koriini. Nyt keräsin niitä ainoastaan kameraan.
Metsässä valo lankesi syliin salaa ja kaiken hämärän keskellä aukean valossa paistatteli hämähämähäkkejä, muurahaisia ja sankaripoikien suosikkeja, limaisia sammakoita. Sammakkojahdin lomassa kunnostettiin vanhaa majaa ja tähystettiin vihollisia.
Perunat olivat kypsyneet ja maistuivat aivan omalta maalta.
Puolukat odottelivat mättäissä poimijoitaan punaiset posket hehkuen. Toiset keräsivät marjoja, mie myös varpuja.
Merellä loppukesän ihanuutta. Kepeillä kalastelevia poikia. Seilaamista ja pilviin tuijottelua. Kevyitä tuulia ja ihmeellisen raskasta ilmaa.Utuista auringon valoa ja pieniä veden roiskeita. Sudenkorentoja, pieniä pörrääviä kärpähäisiä ja vesikirppuja.
Valon juhlaa. Lyhtyjä, kokkoja, raketteja ja papapapapatteja..
Ihanaa. Akut on ladattu. Eihän tämän kesän vielä tarvis loppua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti