Arjen ankeutta

Pikku toukka valvotti minua yön ja aamu alkoi ilman kahvia. 

Siis minulla, ilman K-A-H-V-I-A. 

Ja ilman Iso P:tä, kokokesän lomatkin näköjään loppuu aikanaan. Mutta etenkin ilman kahvia. 

Ja kaikki ötökätkin lomaili vielä tänään. Ja hökkelimökkireissun pyykit täytti koko kellarin ja jääkaappi oli täynnä omaa tyhjyyttään. Ja kaikki legot tarttui mun varpaisiin ja tutitkin oli hukassa.

 Asuin tämän päivän keittiössä ja pyykkikorissa ja ahdistuin kamalasti kaikesta. Höpöhöpöhoroskoopit tiesi kertoa, että kaikki mitä en tee täydestä sydämestä ahdistaa tänään tosissaan. No ahdisti kyllä. Arki läsähti naamaan täydellä tehollaan. Ketsuppia ja pyykkipoikia. Niitä tänään rekkalasteittain.

Nyt olo on jo parempi. Huomenna kaikki katoaa töihin, kouluihin, eskariin ja kerhoon. Puolen kymmentä reppua, crocsia ja tossua on pestynä ja pakattu valmiiksi. Öttiäisille on etsitty ne kaikista ehjimmät rievut pinoihin odottamaan,  kahvi on ladattu valmiiksi keittimeen ja aamu aikataulutettu minuutilleen.  Kaaos odottaa, mie tiiän, mutta jospa vähän vähemmän ahdistavana kuin tänään.  Sitten meillä alkaa pikkutoukan kans loma. Ainakin niiksi kolmeksi tunniksi, kunnes ne palaa.

Tätä tänään, arjen ankeutta.