Aina välillä elämä nakkelee eteen erilaisia testejä, sellaisia koitoksia, jossa kokeillaan miten pitkälle kukin venyy. Tiedättehän, jos tiskikone hajoaa, niin imuri on takuulla rikki samalla viikolla ja lapset sairastuu samaan aikaan. Minuakin koetellaan ajoittain.
Pari kesää sitten meille tehtiin kotiin putkiremonttia ja vedet oli siis poikki koko viikon. Ajateltiin iso P:n kanssa, ettei hätiä mitiä, mehän asustellaan hökkelimökillä kesän lämpimät päivät vailla huolen häivää. No, sattuipas kohtalonrouvalla olemaan muita suunnitelmia varallemme. Lapset ja iso P sairastivat koko viikon saakelin rajua oksennustautia eikä meillä siis ollut kuin ulkona letkusta tuleva kylmä vesi, ulkohuussi ja kolmenkymmenen neliön mökki. Pyykinpesukone oli veden ulottumattomissa kotona ja mie sitten yöt pitkät huuhtelin kaikki peitot ja tyynyt oksennusjäämistä mettän keskellä letkun kans. Onneksi mie sairastuin tunnollisena mammana vasta kun oltiin kotona ja kaikki putkiremontin jäljet oli siivottu ja pyykit koneessa.
Toinenkin mukava oksennustautirumba on meidän pikkuperheelle sattunut, kun viime talvena järjesteltiin pikkukirpun nimenantopippaloita, joihin oli pohjoisestakin tulossa puoli sukua juhlimaan. Vuorotellen mahatauti selätti meistä jokaikisen, tissittelevää pikkukirppua lukuunottamatta. Onni onnettomuudessa, mie sairastin jälleen viimisenä ja koko perhe oli taas juhlapäivänä terveenä, tosin erittäin kalpeana, ja juhlakunnossa ristiäiskuvissa ja kotikin siivottu edellisiltana edustuskuntoon työntämällä kaikki roina komeroihin ja makuuhuonen ovien taa.
Tällä viikolla meikäläisen vieterin jousia taas testataan: Kaukolämmön kaivurit on kiskoneet meidän pihan auki ja ötökät juoksentelee mutavelliojista eteiseen hiekkalaatikot taskuissaan. Seiniin on porattu reikiä ja siksi kaikki kaaoskaapit on kellarista pitänyt tyhjentää sillä seurauksella, että talo on täynnä mitä ihmeellisimpiä nyssäköitä ja lootia, joiden sisältöä ei edes uskalla arvailla. Samaan aikaan piipun juresta on tullut vettä yläkerran komeroiden kattoihin ja siksi myös kaikki talvitakit, pipot, lapaset, villasukat ja juuri tällä hetkellä kaikille kakaroille liian isoja tai pieniä vaatteita täynnä olevat kymmenet laatikot lojuvat siellä täällä (eli tiellä) ja kaapin katot on purettu. Ja jos tuntuu, että arki viiden muksun (ja yhden tilanteeseen melkoisen äkäisen miehen) kanssa tuossa kaaoksessa olisi liian löysää, loppui eilen aamulla öljy kattilasta, eikä meille nyt siis tule (ilmeisesti koko viikolla) lämmintä vettä ja taloa lämmitetään takalla. Lisäksi autotalli piti tyhjentää kaikista pyöristä, rattaista, suksista, hoitopöydistä ja vauvan sängyistä kun loppuja öljyjä imutellessa letku karkasi ja lattiat lainehtii nyt mustasta kullasta..
Ai ai elämää. Meinaa vieterit olla nyt aika tiukoilla ja jokunen kirosanakin on saattanut kaiken huumorin keskellä singahtaa. Onneksi tilanne on jo mennyt siihen pisteeseen, että ainoastaan oksennustauti voi enää pahentaa tilannetta. Sitä ei nyt tarvis tulla.
Mutta ehkäpä tästäkin selvitään, selvittiinhän edellisistäkin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kärsivällisyys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kärsivällisyys. Näytä kaikki tekstit
tiistai 4. lokakuuta 2011
keskiviikko 10. elokuuta 2011
Kärsivällisyyttä, muumien kuningatar, kärsivällisyyttä.
Kuuntelen pihalta kantautuvia kiljahduksia. Sankaripoikien lisäksi tontilla hyörii taas sen seitsemän veljestä maastopyörineen. Huh hulinaa. Olen viime päivinä joutunut maksamaan jokaisesta kahvikupposesta pihan kioskin pitäjille. Tosin sen on saanut sentään pöytään tarjoiltuna. Alkaa silti kofeiiniriippuvuus käydä kalliiksi.
![]() |
Haaveilija kioskin kassana |
Yritän tänään kovasti olla joka solullani kärsivällinen, lapsia luovuuteen kannustava, rauhallinen muumimamma, mutta katselen jatkuvasti äijien touhuja miettien sitä kaaosta jonka ne tuolla saa aikaan. aargs, kukahan tuon sotkun siivoaa? ..en sano mitään, en sano mitään en sano mitään..
Luovia ötököitä silti. Esikoinen aloittelee kovaa vauhtia kirjailijan uraansa. Kiitos tuhannesti kummitädiltä syntymäpäivälahjaksi saadun päiväkirjaksi tarkoitetun kirjasen. Se kantaa jo todellista hedelmää. Välineet mahdollistavat mitä vain. Kirjailijan luvalla julkaisen tässä tarinan ensimmäisen osan.

-PIDÄ HUOLTA ITSESTÄSI.
-SELVÄ SANOI POIKA.
SITTEN PRINSSI TULI SANKARINA KOTIIN. JA KAIKKI OLIVAT OLLEET SANKAREITA.
PRINSSI OLI NIMITETTY RITARIKUNNAN PÄÄLIKÖKSI. JA HOVINEITO OLI AUTTANUT LOHIKÄÄRMEEN TAPPAMISESSA JOTEN HÄNET YLENNETTIIN KUNINGATTAREN APULAISEKSI. PRINSSILLÄ OLI KYMMENEN VUOTIS SYNTYMÄPÄIVÄT JA TULI LÄHETYS VELHOLTA. SIELLÄ OLI MIEKKA. "
Tarinassa on totuuden siemeniä oikeasta elämästä. Hovineitotätimme tosiaan lensi junaillen pallon toiselta laidalta tänne sateiseen Suomeen meitä ilahduttamaan. Ihanaa ja haikeaa. Ikävä saa selvästi alkunsa ilosta ja ihanista hetkistä. Lohduttaudun muumien sanoin: "On niitä, jotka lähtevät ja niitä jotka jäävät. Niin on ollut aina. Mutta on valittava ajoissa eikä koskaan saa antaa periksi. " Niin kai se on. Jään asumaan tänne ikävääni.
Ihmettelin myös taas tätä maailman hulluutta seuraten siskon rakkaan viisumisotkuja ja siitä aiheutuvaa ylimääräistä huolta. Miksi kuvitteellisen rajapyykin ylittäminen on tehty niin kovin vaikeaksi? Nämä isojen ihmisten tyhjänpäiväiset laatikkoleikit vain lisäävät ihmisten eriarvoisuutta, pelkoa ja vihaa. Haaveilen näköjään yhä maailmasta ilman rajoja, ilman ennakkoluuloja, ilman pelkoa ja ilman vihaa.
Ja ulkona sataa yhä. Sataa, sataa ja sataa. Missä olet aurinko???


Tänään yritän nähdä hyvää siellä missä sitä ei tunnu olevan. Koetan olla kärsivällinen siellä missä haluaisin huutaa. Tänään en ahdistu maailman hulluudesta, enkä anna ikävälle valtaa. En ärsyynny tuosta minua kiusaavasta kärpäsestä. Otan lisää kahvia. Enkä maksa siitä tällä kertaa kellekkään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)