Oi ihanaa, aurinko on palannut! Hökkelimökillä aurinko kai paistaa aina. Onneksi. Elämän suloisuus näyttäytyy jälleen paremmin. Hymyilen jatkuvasti. Hymyilen ja nautin. Syksy on täällä sekunnissa. Mökilläkin istutaan villasukat jaloissa ja takassa poltetaan tulia.
Nautin kuitenkin kun pyöräilin hökkelimökille kuoppaista soratietä uusissa aurinkolaseissa Topi Sorsakosken kailottaessa radiosta korviin rakkauttaan. Nautin aamuista meren rannalla. Nautin illoista meren rannalla. Nautin metsään langenneesta taikavalosta. Nautin öttiäisten ilosta sisiliskojahdin vauhdissa. Nautin mato-ongella. Nautin terassin portailla. Ah, Aurinko!
Sain ystävältä vastapalvelukseksi energiat tasapainoon. Korteissa jumalattaret enteilivät muutosta ja kehottivat luontoon. Näin unikuvissa itseni hyppäämässä tunturin laelta vapauttavaan liitoon. Kiitin varalta luontoa ja äitimaata antimistaan. Kuljin metsässä ja keräsin sammalta. Mietin polkuni määränpäätä ja astelin sikinsokin sekaisin mihin sattuu. Mihin tieni vie?
Olen ollut käsittämättömän onnellinen. Ja tehokas. Sankaripoikien urheillessa leirillään monta päivää, kuulostelin hämmästellen kolmen karhunpennun hiljaisuutta ja tein käsilläni. Sammaleet taipuivat kransseihin ja palloihin ja ajatukset eksyivät jo talven hankiin.
Keräsin vielä puolukan varpuja, käpyjä ja risuja. Jatkan tästä. Nyt odotellaan koulun alkua. Ja jännitetään. Taas yksi ekaluokkalainen talossa. Täytyy vain päästää irti ja luottaa siihen että elämä kantaa. Kantaa se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti