Onnea onnettomuudessa eli kiinteistökauppahässäkkää osa X

Elämä heittelee ihmeelllisesti ihan mihin sattuu. Viimeisen kolmen viikon aikana tilanteet ovat muuttuneet melkein päivittäin ja joka hetki tulee uutta. Nyt asiat on liittyneet asumiseen. Voi hurja mitä touhua! Jos siis mielesi tekee kiinteistökaupoille, varaudupas melkoiseen vuoristoratameininkiin:

Koska vaikka sitä ensin ihastellaan ihan harmittomasti uusia ja mietitään ja pohditaan puolihuolimattomasti, että mitä jos, niin sitten kohta sitä jo puunataan ja siivotaan vanhaa taloa ja haikaillaan, että raaskiiko myydä. Ja sitten kun jotain päätöksiä saa suurten mietintöjen jälkeen aikaan, niin sitä jännittää kaikenmaailman tarjouksia puolin ja toisin, ja salamyhkäisesti neuvotellaan hinnoista ja sitten lainoista ja laskeskellaan päät puhki, että riittääkö jos tuota, ja riittääkö jos tätä. No sitten vielä jännitetään ostajia, ja löytyykö niitä, ja mietitään välittäjiä ja palkkioita ja vaikka mitä. Ja siivotaan joka välissä ja maalataan vähän seiniäkin ja asennetaan ne viisi vuotta puuttuneet listat paikoilleen. Ja jos niitä ostajia sitten löytyykin, niin taas jännitetään hintoja ja tarjouksia ja sitä sun tätä. Ja sitten kun kaikki alkaa näyttää jo aika varmalta ja tekee mieli jo huudella ympäriinsä että kohta me muutetaan, niin saattaakin olla, että siinä ihan hyvässä kunnossa olevassa talossasi löytyykin sitten vaikka pienen pieniä yllätyksiä, kuten vuotavia kattoja tai kosteutta kylpyhuoneista. Ja sitten taas mietitään ja pohditaan että mitähän sitä nyt tehdään, remontoidaanko vai ei ja jos, niin mitä. Ja mietitään, että ostaako ne jos tässä on sitä ja ostaako ne jos on tätä. Ja sitten alkaa miettimään, että no mitähän siellä uudessa löytyy ja onkohan nuo kosteusmittaukset mistään kotoisin, jos ei ne täältäkään vuotavaa kattoa edes löytäneet. Ja että odotelkaisko sittenkin pitemmälle kevääseen, että nähtäisiin mitä sieltä oikeasti löytyy lumikasojen alta. Ja samalla mietitään mitä vanhaan taloon on järkevää tehdä. Voi elämänkevät. Täyttä hurlumheitä, eikä mitään ymmärrystä siitä, mihin tässä lopulta päädytään..

Tosin sanoen siis, ollaan iso P:n kanssa päästy remonttihommiin, kylläkin eri osoitteessa kuin oli hetki sitten tarkoitus. Löysimme vanhan talomme katosta vuotojälkiä päivä kosteusmittauksen jälkeen (jossa mitään ei muka löytynyt??) ja ollaan nyt täällä revitty yksi seinä ja vähän kattoa auki. Nyt pyydetään kattoremppatarjouksia, kun ei ihan luoteta noihin rakennusratkaisuihin jota tuolta löytyi. Ja samalla mietitään, onko kylppärissä olevat kosteusmittaustulokset huolestuttavia vai ei. Ja sitten pohditaan, että mitähän meidän potentiaaliset ostajat on mieltä mistäkin, haluaako ne ostaa remontoitua kalliimmalla vai remontoimatonta halvemmalla, vai haluaako ostaa ollenkaan. huhhuh.

Mutta koska, kuten sanottua, kaikki tämä hässäkkäpässäkkä on tapahtunut viimeisen kolmen viikon sisällä, niin mulla on ehkä jopa salaisesti vähän helpottunut olo siitä, että nyt tuli tämmöinen mietintätauko ja pysähtynyt hetki, jolloin saa rauhassa katsella asiaa ilman kamalaa painetta. Ja toisaalta olen NIIIIN kiitollinen, että talovanhus paljasti vuotonsa meille, eikä niille seuraaville, olen kuullut niin monta kauhutarinaa vastuuriidoista talokaupoissa. Ja toisaalta saan tässä todisteita siitä että miten me toimitaan remontin keskellä tällä porukalla, koska jos me se uusi (eli se 132 vuotta vanha) talo ostetaan, niin siellä kyllä sitten rempataan. Voi pojat. Ja koska, elämä ei vain sattumalta paljasta puoliaan näin ihmeelliseltä tuntuvien aikataulujen kautta, uskon siihen, että kaikella on tarkoituksensa.

Elikkäs pelikkäs. Onnea onnettomuudessa. Onneksi.

Hässäkkäpässäkkää

Kuten harvaan kirjoitetusta blogista voi tarkkaavaiset lukijat päätellä, on elämä ollut pikkaisen hässäkkäistä viime aikoina. Jokavuotinen, harrastuksen omainen askartelukaupanjouluapulaismyyjätär-homma vie muutaman iltapäivän ja lauantait muusta elämästäni ja se kai tekee kaikki muut aikataulut kireäksi. Lisäksi olemme rampanneet lasten kanssa erinäisillä lääkärireissuilla pitkin viikkoja mm. astmaepäilyjen vuoksi.  (myyh) Ja toki tuo ainainen kuningasjalkapallo vie iso P:n ja poikasten ajan tavanomaiseen tapaan.

On myös joulumyyjäisaikaa ja mie en käsityöihmisenä malta istahtaa koneelle, kun kaikenlaiset saippuapalaset ja heijastinkukkaset odottavat paketointejaan. Mulla ois kaikenlaisia ihanaisia kuvajaisiakin mukavista pikkunyssäköistä, mutta tämä kaaosmainen hallitsematon hässäkkäelämä on aiheuttanut kameran johdon hukkumisen, ja niimpä teksti on nyt tällä kertaa kuvaton. Viime hetken joululahjavinkkejä siis tiedossa mahdollisesti myöhemmin.

Nyt ompelukone houkuttaa öistä ahertajaa, mutta jospa elämä jatkuisi taas ensi viikolla rauhallisemmissa merkeissä ja ehdin kirjoittaa. Olen muuten silloin yhden lukeman verran nykyistä vanhempi. Sunnuntaina juhlistetaan siis minua. Happy birthday vaan...

Pienen pienet pirut päässäni

Muutama sellainen ihan pienen pieni pikkuruinen myllersi tänään ison ison isosti. Pisti pään ihan sekaisin, ylllytti siivoamaan, kuiski korviin kylmiä väreitä ja kammotusta. Kuumensi tunteita ja kattiloita, pakotti pakastamaan tyyynyjä ja tuulettamaan tunkkaisia nurkkia. Laittoi saksimaan sekopäitä ja sekoittamaan myrkkyjä. HUI hirveyksiä!

  

Ihan jokaikinen syksy meidän(kin) perhe saa päiväkodista ja koulusta varoituslappuja noista erittäin ikävistä loiseläjistä, täistä. Tähän asti olen aina puolihuolimattomasti pikkuisen varoitellut lapsia lainailemasta pipojaan ja sohinut iltaisin kammalla sinne tänne. No nyt en vissiin ollut varoitellut tarpeeksi ja kutisevat kallot aiheuttivat minussa täysin pidättelemättömän hysteerisen siivouspuunauskampauspyykkäys-kohtauksen. Miten jotkin niin pienet ja täysin vaarattomat  otukset onnistuivatkin saamaan muuten ihan suhteellisen järkevän naishmisen näin täysin tolaltaan..? 

Onneksi sentään päättömän kirkumisen ja juoksemisen sijaan päätin lopulta voittaa tämän sodan ja suunnata hysteerisen energiani taisteluun. Täishampoon, kamman ja saksien kautta saimme viimeisetkin pikkupirut nitistettyä pääkopistamme (ainakin toistaiseksi), joskin kohtaukseni johti myös rakkaiden rastojeni saksimiseen, ja takkutukkien sijaan keskityn blogissa vast'edes kai vain sukkiin ja kukkiin. Kovin rouvamainen olo kyllä muuten tuli tämmöisessä pikkutukkalaisessa, vuosien pörröpäisyyden jälkeen. Vaikka kyllä tämäkin taitaa onnellisena sojoittaa jokaiseen ilmansuuntaan ihan irrallaan.  Totuttelua ja kasvua se vain vaatii.  oih.

Ja jotta hysteriakohtaukseni ei olisi jäänyt vain sellaisten tavis-normirajojen sisälle, käänsin lisäksi kämpästä joka nurkan ympäri, huiskin, pyyhin, imuroin, pakastin, keitin ja pesin melkoisen määrän erilaisia asioita erotakseni inhoista kuvitelmista verta imevistä puolimillisistä. "Ompahan siivottu jouluksi", tokaisi iso P naureskellen hulluuteni törmättyään. Ei ole tainnut tottua kiiltäviin lattialankkuihin tämän kotirouvan hoteissa. Joskus sitä kai vain tällä tavalla sekoaa ja on pakko siivota. Onneksi sitä ei tapahdu liian usein eikä liian heppoisin perusteluin. Vaikka onhan tämä siisteys aika ihanaa. Sen kaks tuntia kun sitä kestää.

Täyskaaoksella vieterit vetoon

Aina välillä elämä nakkelee eteen erilaisia testejä, sellaisia koitoksia, jossa kokeillaan miten pitkälle kukin venyy. Tiedättehän, jos tiskikone hajoaa, niin imuri on takuulla rikki samalla viikolla ja lapset sairastuu samaan aikaan. Minuakin koetellaan ajoittain.

Pari kesää sitten meille tehtiin kotiin putkiremonttia ja vedet oli siis poikki koko viikon. Ajateltiin iso P:n kanssa, ettei hätiä mitiä, mehän asustellaan hökkelimökillä kesän lämpimät päivät vailla huolen häivää. No, sattuipas kohtalonrouvalla olemaan muita suunnitelmia varallemme. Lapset ja iso P sairastivat koko viikon saakelin rajua oksennustautia eikä meillä siis ollut kuin ulkona letkusta tuleva kylmä vesi, ulkohuussi  ja kolmenkymmenen neliön mökki. Pyykinpesukone oli veden ulottumattomissa kotona ja mie sitten yöt pitkät huuhtelin kaikki peitot ja tyynyt oksennusjäämistä mettän keskellä letkun kans. Onneksi mie sairastuin tunnollisena mammana vasta kun oltiin kotona ja kaikki putkiremontin jäljet oli siivottu  ja pyykit koneessa.

Toinenkin mukava oksennustautirumba on meidän pikkuperheelle sattunut, kun viime talvena järjesteltiin pikkukirpun nimenantopippaloita, joihin oli pohjoisestakin tulossa puoli sukua juhlimaan. Vuorotellen mahatauti selätti meistä jokaikisen, tissittelevää pikkukirppua lukuunottamatta. Onni onnettomuudessa, mie sairastin jälleen viimisenä ja koko perhe oli taas juhlapäivänä terveenä, tosin erittäin kalpeana, ja juhlakunnossa ristiäiskuvissa ja kotikin siivottu edellisiltana edustuskuntoon työntämällä kaikki roina komeroihin ja makuuhuonen ovien taa.

Tällä viikolla meikäläisen vieterin jousia taas testataan: Kaukolämmön kaivurit on kiskoneet meidän pihan auki ja ötökät juoksentelee mutavelliojista eteiseen hiekkalaatikot taskuissaan. Seiniin on porattu reikiä ja siksi kaikki kaaoskaapit on kellarista pitänyt tyhjentää sillä seurauksella, että talo on täynnä mitä ihmeellisimpiä nyssäköitä ja lootia, joiden sisältöä ei edes uskalla arvailla. Samaan aikaan piipun juresta on tullut vettä yläkerran komeroiden kattoihin ja siksi myös kaikki talvitakit, pipot, lapaset, villasukat ja juuri tällä hetkellä kaikille kakaroille liian isoja tai pieniä vaatteita täynnä olevat kymmenet laatikot lojuvat siellä täällä (eli tiellä) ja kaapin katot on purettu. Ja jos tuntuu, että arki viiden muksun (ja yhden tilanteeseen melkoisen äkäisen miehen) kanssa tuossa kaaoksessa olisi liian löysää, loppui eilen aamulla öljy kattilasta, eikä meille nyt siis tule (ilmeisesti koko viikolla) lämmintä vettä ja taloa lämmitetään takalla. Lisäksi autotalli piti tyhjentää kaikista pyöristä, rattaista, suksista, hoitopöydistä ja vauvan sängyistä kun loppuja öljyjä imutellessa letku karkasi ja lattiat lainehtii nyt mustasta kullasta..

Ai ai elämää. Meinaa vieterit olla nyt aika tiukoilla ja jokunen kirosanakin on saattanut kaiken huumorin keskellä singahtaa. Onneksi tilanne on jo mennyt siihen pisteeseen, että ainoastaan oksennustauti voi enää pahentaa tilannetta. Sitä ei nyt tarvis tulla.

Mutta ehkäpä tästäkin selvitään, selvittiinhän edellisistäkin.