Muovipussista paperikassi ja muita härpäkkeitä

Pakko välillä tehdäkin jotain, eikä vain pyöriä oman päänsä sisällä viikkotolkulla. Onneksi tilaus tuli ulkoa ja -pakkotehdä- on aika hyvä motivoija saamaan vähän masennukseen taipuvaisen mielenkin nousemaan sohvan nurkista.

Paikallinen luomukauppa tarvitsi kestäviä ostoskasseja, ja tarjouduin  niitä heille toimittamaan. Kierrätys ja kestävyys pyöri of course, ensimmäisenä mielessä, muotokieli ja käytäntö toisena ja kolmantena olisin halunnut jippoilla jonkin hauskan idean niihin ja kaikki tietysti edullisesti ja nopeasti. Jossain olin nähnyt kivoja muovipussi-kasseja ja idea vaikutti hauskalta Tosi hyvä ja hieno ohje muovipussikankaan tekoon löytyy muuten ainakin täällä. Eiku siis silittelemään muovia.

Tämmöinen idea oli suunnitteluvaiheessa, nämä on noin barbin kassi-kokoisia.

Itse halusin kasseihin paperimaisen pinnan ja kokeilin silittää siis paperin kiinni sulaneeseen muoviin. Erinäisten silkkipaperikokeilujen kautta kaavapaperia löytyi tarpeeksi läheltä, halvalla ja paljon. sitä siis. Kahden paperin, mieluiten ohuen ja läpinäkyvän (etenkin jos haluaa muovipussin kuvioiden/värien tulevan läpi) silitetään siis muovipussista leikattuja palasia, mitä enemmän muovia, sitä kestävämpää kangasta tulee. Hauskoja ruutuja ja raitoja saa leikkaamalla erikokoisia suikaleita erivärisistä pusseista. Myös kaikki vaippapaketit ja leipäpussit saa hyvin näin hyötykäyttöön. Oikeaa lämpötilaa kannattaa haeskella, sillä liian kuumalla muovi kutistuu ja tulee reikiä, liian kylmällä se ei tartu.

Silittelyjen jälkeen paperimuovikangas on leikattavaa ja ommeltavaa tavaraa. Ompelemaan siis. Kuitenkin muovikangas on tietysti aika tuhtia tavaraa, ja saumurin neula katkesi (piru vie!) samantien. Vanhaan masiinaan ei niin vain uutta löytynytkään ja siis kakkosvaihtoehtona ompelukoneella saumoihin siksakit korvikkeeksi. Ja aika paksulla neulalla.

Kasseihin jätin saumat ulkopuolelle, ettei ihan peruspaperipussimainen fiilis korostuisi.  Pohjaan jätin tavaroille tilaa, myös sivuille olisi voinut ommella suikaleet isompaan malliin. Kahvoihin halusin jotain pehmeää, kangasta tai jotain ja kokeilin vähän kaikenlaista nauhoista kangassuikaleihin ja matonkuteisiin. Ihan käypää tavaraa kaikki. Myös vaikka virkatut kahvat olis aika ihanuudet.

Kasseista tuli ihan mukavia, ja itselle käyttöön niistä onkin. Tajusin kuitenkin jossain vaiheessa valtavan hääräämisen ja muovipussipaperisilpun keskellä, että aikaa niihin menee ihan tolkuttoman paljon, eikä kukaan tuskin halua maksaa ostoskassistaan hinajaa. Luomukauppaan lähteekin siis nyt näiden hauskojen jippokassien sijaan aikalaisen perinteiset kierrätyskangaskassit. Ne tulee nopeasti ja halvalla, on kestäviä ja pestäviä ja tuhottoman ekologisia. Miksipä sitä pyörää uudelleen keksimään. Paras malli mun mielestä on muuten tuollainen vähän kapeampi malli, jossa on ohkaiset pitkät kahvat, sen saa mukavasti olalle tarvittaessa, eikä paina täytenäkään tuhottomasti. Ja kahvojen kohdalle täytyy ommella neliö tai rasti, että ne kestää.

Pitää vielä kuitenkin jatkokehitellä tuota jippo-ideaa ja tutustua muovipussiin materiaalina lisää. Muovi kai on sitten kuitenkin uusi muovi. Ainakin sitä on ihan liikaa joka puolella ottaen huomioon ettei se maadu juurikaan ikinä. Uutta ei siis ainakaan enää tarvittais yhtään ja edellisille kannattais keksiä jatkokäyttöä, ettei me hukuta siihen. Muistakaa siis kaupassa kestokassit ihmiset!! Ja roskapusseina kannattaa aina käyttää mielummin mahdollisimman ohutta muovia tai  maatuvia pusseja.

Mekkomaniaa

Taas kerran meidän viikonloppuun mahtuu muutamat  iloiset lasten synttärikutsut. Tällä kertaa kuusivuotiaiksi pääsee peräti kaksi pikkutyttöä, molemmat suloisempaa suloisempia. Niille lahjoiksi väkertelin surrur-kirjan minuuttimekko (joka on muuten ihan täysin harhaan johtava nimi!!) -kaavoja soveltaen muutaman mekkosen.

 Mutta koska meidän omassakin taloudessa asustaa eräs suloistakin suloisempi kuus vee, jouduin mie tekemään mekkoja pikkaisen suunniteltua enemmän, neito nimittäin ei enää raaskinutkaan lahjamekkoja muille luovuttaa. :)

Kaikki mekkoiset tuli tietysti kierrätyskankaista, vanhoista verhoista ja retroliinoista. Keijusen trikoomekkoon ompelin kankaaksi kaikennäköisiä jämäpaloja. Tarkoitus oli jättää saumat näkösälle värikkäin saumurilangoin, mutta muovipussikokeilujen (niistä lisää ehkä myöhemmin) myötä katkennut neula esti suunnitelmat. Hauska recycled-mekko joka tappauksessa. :)

Ja koska mie oon jo ihan kevät-fiiliksissä, niinkuin aina heti joulusta päästyä, tuli tuunattua kirpparilta löytyneestä kietaisuhameesta itsellekin riemun kirjava juhlamekko.(Huomatkaa myös meidän Vaappusen, kolme vee, tekemät korut. AAH.

Nyt vain bailaamaan immeiset!!

Vihreänkirjava jämätuubi

Mun matka väritunteisiin on alkanu jostain äitin turkooseista verhoista.  Ja jo ihan pienenä mie rakastin niitä kirjopyykistä kuivumaan laitettuja vaatteita narulla. Ne oli kauneinta mitä oli.

Ja vaikken mie oo koskaan ollu kummonen taidemaalari, tai edes ompelija, on mulla aina ollu syväsyvä rakkaus väriin.

 Mie matkaan värissä muistoihin ja tunteisiin. Ja hamstraan täysillä ihania värejä:  langoissa, kukkapurkeissa, kattiloissa, villatakeissa, pipoissa, koruissa, kankaissa, papereissa..

Nyt mie sain Jokkemaan blogin jämälankapatalapusta (kiitoskiitoskiitos!!) inspiraation ihanaan väriloistoiseen jämätuubiin. Sinne katos kaikki ihanaiset jämälankakerät, joista tuskin juuri mitään kauhean kivaa enää olisi yksinään syntynyt. Sinne vain sikinsokin (tai siis oikeasti kauhean tarkasti värejä ja kuoseja mallaillen) sekaan yksi kaksi kolme tai neljäkin kerrallaan puikoille ja kaulaa lämmittämään. 

NAM!! Värit on oikeasti vielä paljon herkullisemmat luonnossa.. NAM!!!

Tuubin ohje jotenkin sekavaisesti olisi näin: 

Luodaan kolmisenkymmentä silmukkaa muutamalla ohuemmalla tai yhdellä paksulla langalla. Kuotaan aina oikeaa parilla n. kutosen-kasin kokoisella pitkällä puikolla suoraan pötköön kunnes pötkö yltää kaks kertaa kaulan ympäri. Sitten virkataan piilosilmukoilla sauma kiinni ja tuubi on valmis. Matkan varrella sekaan nakellaan yks-kaks-kolme-neljäkin kerrallaan kaikenmaailman eri paksuisia ja värisiä lankoja fiilispohjalta. Lankoja ei tarvi ees päätellä, kun pitää aina vähintään kahta lankaa puikoilla yhtä aikaa. Ylimääräset langanpätkät voi sitten vaan leikellä lopuksi jos ne häiritsee. Ja ei menny ku pari iltaa.

Vapaita lintuja juuripuussa

Jokin tässä talven pimeässä saa minut kääntymään itseeni. Olen pohtinut ihmisen vapautta, sitä, miten paljon sisäinen vapaus on riippuvainen fyysisistä sitoumuksista. Ajattelin, että voiko sitä vapaa ollakaan kehittymään omille poluilleen, jos on niin kovin sitoutunut kaikkeen maalliseen härpäkkään ja ihan vaikka lapsiinsa ja mieheensä. 

Asiaa valotti myös lukemani elämänkerrallinen kirja ihanaisesta Kaisu Virkkusesta, eli aurinkosydämestä, mm. Suomen steinerkoulujen perustajasta, joka tulevalle miehelleen ilmoitti totuuden menevän kaiken edelle. Ja ettei niin lähellä toista voi ollakaan, ettei omia polkujaan voi kulkea. Ja että toista voi rakastaa täydestä sydämestä, vaikka elämänkatsomus on aika lailla erilainen. 

Työstin asiaa mielessäni ompelukoneen hurinan keskellä, kuten tapana on. Surraa ajatukset paremmin kun surisee. Ja aivot nakuttaa kun kädet tekee. Surinan keskeltä tilkuista rakentui lopulta seinälle pieni perhepuu, juuret sille porukalle johon miekin kuulun. Jotenkin näen asian niin, että koska on yhteiset tukevat juuret maassa, voi jokainen lentää vapaana mihin haluaa ja omasta tahdostaan palata yhteisen puun oksille elämään.Vapaus on mielentila, ajatus joka on tai ei ole.

Talvi, kylmä, sininen ja maan ikiaikainen ruskeus näkyy näköjään minussa, melkein kaipaisin siihen lisää väriä.. Vaikka ranskalaisia auringonkukkapeltoja ja van Goghin keltaisia taivaita.. tulee niidenkin aika. Nyt kylmää sinistä, turkoosia, valkeaa kuuraa, harmaata ja ruskeaa.

Uuden elämän sai puussa vanha huopa, tuolin päällisistä jääneet kankaat, yhdet verhot, rikkinäinen tyynyliina, reikäiset pellavahousut ja kaikenlaiset jämätilkut.

Markkinahumua, vanhenemisen juhlaa ja joululahjavinkkejä

Virtuaalielämässä on vietetty viikko hiljaiseloa johtuen tästä ihan oikeasta käsinkosketeltavasta elonmenostani. Yhdet syntymäpäivät ja muutamat myyjäiset ovat saaneet pääni hurmioon ja pikkukätöseni askarteluvimmaisiksi.  Kaikki ne myyjäisiin menevät kauniit paketit ja puketit, nauhat ja sellofaanit, aaltopahvit ja paperit sekoittaneet minut täysin. Vanhenemistani mie juhlin ihanien ystävien kera naurun keskellä, ja nyt sitten kuljen onnellisena uusi kello kaulassa etsien sopivaa hetkeä intilaiseen päähierontaan, uuteen tatuointiin ja kirjojen lukemiseen punkun, suklaan ja kynttilöiden seurassa. (Iso P:ltä saamani lahjan esittelen sittenjoskus, se oli toiveiden täyttymyt.) Voi mitä ihanuutta.

Kaiken markkinahumun keskellä en tietenkään muistanut myyjäisissä kaivaa kameraa esille ja siksi kuvia itse humusta ei löydy. voi minua. Jotain pieniä kivoja juttuja kuitenkin kuvasin jo etukäteen, ehkäpä niistä on lahjaideoiksi. Kaikenlaista mukavaa, mm. näitä ihanuuksia saa myös tilata ihan valmiina paketteina multa, jos joulukiireet ei anna myöten tai kädet ei taivu askarteluun. 

Aika mukava tuunattu kierrätyslahja on esimerkiksi tuikuilla täytetty kynttiläpurkki vanhasta hillopurkista vaikka kera koristellun tulitilitikkurasian. Kanteen huopaa ja nauhaa ja kylkeen koristuksia ja maha täyteen tuikkusia, niitähän ei ole kellään koskaan liikaa.

Tai mie ainakin tykkäisin lämpimäisistä rannikkaista pitsikoristein. Jokaisen himovirkkajan ranteiden pelastus, voin luvata. Tuunaamalla tehden näihin saa kankaan pesukonekutistetuista villapaidoista, napit vaikka vanhoista miesten paidoista ja pitsejäkin hyvällä tuurilla löytyy kirpparin nurkista pilvin pimein. Näissä on kyllä kiireen keskellä käytetty myös uusia nauhoja ja huopaa. Alemmassa, turkoosissa parissa on kyllä iso P:n isoisoäidin aikanaan virkkaamia ihanuuksia, arvokasta tavaraa siis. Ja koneella saa hauskasti ja nopeasti kirjailtua mukavia kuvioita ranteiden koristukseksi.

Ehdottomasti tämän joulun hittituote oli ainakin minun pöydässä kuitenkin ihanan värikkäät, kestävät, pestävät, (siekkareiden sanoin) ylpeät tiskirätit pesupähkinöiden kera paketissa. Kauniit, valmiit lahjat taitaa olla kiireiselle tallaajalle mukava pelastus. Ja ekologisuus lahjassa antaa turhaan krääsään kyllästyneille lahjanostajille mainion vaihtoehdon. Ja vaikka itse sanonkin, niin tulipas aivan syötävän ihania paketteja! 

Jokaiselle itseni kaltaiselle kofeiiniriippuvaiselle kahvin suurkulujalle mainio pieni muistaminen on myös käsintehty kahvisaippua. Ja jos lipeän kanssa värkkäily tuntuu liian rankalta, on askartelukaupassa ihan valmista, sulatettavaa saippuamassaa, johon reilun kahvin purut voi sekoitella ja valaa haluamiinsa muotteihin. Pikkuisen pitsiä tai narua ympärille ja ihanat tuoksuiset pikkulahjukset on parissa tunnissa valmiina.

Ihan selvästi mullakin on kaikista epäilyistä huolimatta ilmassa jo joulufiilistä. Maakin yrittää kovasti kuuraantua valkoiseksi, joka tämmöiselle pohjolan asukkaalle on tietysti ihan välttämättömyys, eihän joulu voi muuten tulla. Ja jottei oleellinen unohtuisi, muistutan, että joululahjarahansa voi käyttää myös sellaisiin lahjoihin, joilla on todellista merkitystä, kurkatkaapa vaikka kirkon ulkomaan avun sivuille tänne ja antakaa tänä vuonna toisenlainen lahja. 

 

Ja by the way, meidän perhe odottelee joulun lisäksi tänä vuonna myös joulun jälkeistä aikaa.  Me päästään viikoksi keskittymään olleelliseen, eli toisiimme, ruokapyykkirumban sijaan, mahtavaan kylpylään. Suuri kiitos pienituloiselle suurperheelle myönnetyn lomatuen.  (Lomia esim. ensi kesälle voi hakea esim. täältä). ihanuutta. oi ihanuutta.

Ja hei, hyvää itsenäisyyspäivää!