Vihreänkirjava jämätuubi

Mun matka väritunteisiin on alkanu jostain äitin turkooseista verhoista.  Ja jo ihan pienenä mie rakastin niitä kirjopyykistä kuivumaan laitettuja vaatteita narulla. Ne oli kauneinta mitä oli.

Ja vaikken mie oo koskaan ollu kummonen taidemaalari, tai edes ompelija, on mulla aina ollu syväsyvä rakkaus väriin.

 Mie matkaan värissä muistoihin ja tunteisiin. Ja hamstraan täysillä ihania värejä:  langoissa, kukkapurkeissa, kattiloissa, villatakeissa, pipoissa, koruissa, kankaissa, papereissa..

Nyt mie sain Jokkemaan blogin jämälankapatalapusta (kiitoskiitoskiitos!!) inspiraation ihanaan väriloistoiseen jämätuubiin. Sinne katos kaikki ihanaiset jämälankakerät, joista tuskin juuri mitään kauhean kivaa enää olisi yksinään syntynyt. Sinne vain sikinsokin (tai siis oikeasti kauhean tarkasti värejä ja kuoseja mallaillen) sekaan yksi kaksi kolme tai neljäkin kerrallaan puikoille ja kaulaa lämmittämään. 

NAM!! Värit on oikeasti vielä paljon herkullisemmat luonnossa.. NAM!!!

Tuubin ohje jotenkin sekavaisesti olisi näin: 

Luodaan kolmisenkymmentä silmukkaa muutamalla ohuemmalla tai yhdellä paksulla langalla. Kuotaan aina oikeaa parilla n. kutosen-kasin kokoisella pitkällä puikolla suoraan pötköön kunnes pötkö yltää kaks kertaa kaulan ympäri. Sitten virkataan piilosilmukoilla sauma kiinni ja tuubi on valmis. Matkan varrella sekaan nakellaan yks-kaks-kolme-neljäkin kerrallaan kaikenmaailman eri paksuisia ja värisiä lankoja fiilispohjalta. Lankoja ei tarvi ees päätellä, kun pitää aina vähintään kahta lankaa puikoilla yhtä aikaa. Ylimääräset langanpätkät voi sitten vaan leikellä lopuksi jos ne häiritsee. Ja ei menny ku pari iltaa.

Vihreä kietaisuhuivi

Mie sain viimein itteäni niskasta kiinni ja neuloin valmiiksi kietaisuhuivin, joka on puikoillaan seisten kummitellut mua jo ihan liian pitkään.

Nyt se on valmis, ja ihanan lämmin ja mukava. Toivottavasti ystävä ihastuu.

Jatkossa mie voisin tehdä vastaavaa vaikkapa puolet paksummasta langasta puolet paksummilla puikoilla. Meinas järki lähteä kaikkien aina vain samana jatkuvien silmukkarivistöjen kans. Työ tuntui kestävän ikuisuuksia ja ikuisuuksia. Tämän vuoksi teen kai aina pipoja ja muita pieniä asioita. Mie en jaksa keskittyä näin pitkiin juttuihin, tarvin vaihtelua. Vaikka kai tämänkin voi ottaa elämänkoulun oppituntina: kärsivällisyys koetuksella, pitkäjänteisyyttä ja  pysähtymistä, sitä tarvii. :)

Jos joku haluaa opiskella kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, tai on luonnostaan sellainen, niin tässäpä sekavaiset ohjeet omasta päästä. Lankana oli siis 7veljestä, pitkät puikot nro 4,5. Kuotaan vaan pitkäksi pötköksi kunnes kietoutuu kaks kertaa kaulan ympäri ja sitten ommellaan yhellä saumalla putkiloksi. Silmukoita oli kai 60 ja kudotaan joustoneulosta, 4 oikein, 4 nurin koko hommeli. Ja sit päätellään silmukat, ommellaan sauma kiinni ja viimeistellään. Mie virkkasin rapuvirkkauksella vielä tuommosen reunan tummemmalla langalla. Toi vähän särmää. That's all folks!