Näytetään tekstit, joissa on tunniste tilkut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tilkut. Näytä kaikki tekstit

tiistai 6. joulukuuta 2011

Vapaita lintuja juuripuussa

Jokin tässä talven pimeässä saa minut kääntymään itseeni. Olen pohtinut ihmisen vapautta, sitä, miten paljon sisäinen vapaus on riippuvainen fyysisistä sitoumuksista. Ajattelin, että voiko sitä vapaa ollakaan kehittymään omille poluilleen, jos on niin kovin sitoutunut kaikkeen maalliseen härpäkkään ja ihan vaikka lapsiinsa ja mieheensä. 


Asiaa valotti myös lukemani elämänkerrallinen kirja ihanaisesta Kaisu Virkkusesta, eli aurinkosydämestä, mm. Suomen steinerkoulujen perustajasta, joka tulevalle miehelleen ilmoitti totuuden menevän kaiken edelle. Ja ettei niin lähellä toista voi ollakaan, ettei omia polkujaan voi kulkea. Ja että toista voi rakastaa täydestä sydämestä, vaikka elämänkatsomus on aika lailla erilainen. 



Työstin asiaa mielessäni ompelukoneen hurinan keskellä, kuten tapana on. Surraa ajatukset paremmin kun surisee. Ja aivot nakuttaa kun kädet tekee. Surinan keskeltä tilkuista rakentui lopulta seinälle pieni perhepuu, juuret sille porukalle johon miekin kuulun. Jotenkin näen asian niin, että koska on yhteiset tukevat juuret maassa, voi jokainen lentää vapaana mihin haluaa ja omasta tahdostaan palata yhteisen puun oksille elämään.Vapaus on mielentila, ajatus joka on tai ei ole.


Talvi, kylmä, sininen ja maan ikiaikainen ruskeus näkyy näköjään minussa, melkein kaipaisin siihen lisää väriä.. Vaikka ranskalaisia auringonkukkapeltoja ja van Goghin keltaisia taivaita.. tulee niidenkin aika. Nyt kylmää sinistä, turkoosia, valkeaa kuuraa, harmaata ja ruskeaa.


Uuden elämän sai puussa vanha huopa, tuolin päällisistä jääneet kankaat, yhdet verhot, rikkinäinen tyynyliina, reikäiset pellavahousut ja kaikenlaiset jämätilkut.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Tilkkuja ja räsyjä täydellisessä harmoniassa




Kuva: http://www.planeteyetraveler.com/2010/02/21/coming-up-quilts/


OI OI mitä tilkkuja! Tilkkuja tilkkuja tilkkuja!!


Kuva: http://www.wendyfoster.com/wendyfosterblog/wp-content/uploads/2010/07/7.26.10-Mieko-Mintz.jpg

Mie olen aina rakastanut värikkäitä kollaaseja, tilkkutöitä ja räsymattoja. Rakastuin isoäitini aikoinaan virkkaamaan tuhannen kirjavaan vilttiin jo kymmenvuotiaana, eikä se rakkaus ole kylmennyt, päinvastoin. 
 
Kuva: http://www.danforthmuseum.org/assets/art/Mixed_Media_LindaLevin.verysm.white.jpg

Tilkuissa minua kiehtoo  erityisesti se, miten sikinsokin sekaisin olevat värit ja kuviot saadaan lopulta tasapainoiseen kokonaisuuteen ja esteettisen kauniiseen muodostelmaan. Värien harmonia ja kuvioiden symmetria ei nimittäin ole ihan yksinkertainen eikä helppo tehtävä.

 
Kuva: http://rbolsonconstruction.com



Tekstiilipuolella tilkkutöissä ja askarteluun tai paperiin ym. materiaaleihin liittyen kollaaseissa on myös se äärimmäisen kiehtova seikka, että niitä voi rakentaa ylijäämästä. Siitä materiaalista, joka ei enää riitä muuhun, ja joka ehkä heitettäisiin muuten pois. (Onko räsymattoa kauniimpaa ajatusta keksittykkään?) Pienen pienetkin palat saa vielä kauniiseen käyttöön osana suurempaa kokonaisuutta. Jotenkin siihen sisältyy myös sellaisen ikiaikainen, elämää suurempi ajatus siitä, että olemme kaikki osa jotain suurempaa. Omina tärkeinä pieninä osinamme, täydennämme harmoonista kokonaisuutta.

Kuva: http://www.johncoulthart.com/feuilleton/2009/04/09/paula-nadelsterns-kaleidoscope-quilts/

Ja tämmöiselle keräilijäluonteelle, jolla löytyy miljoona erilaista kangassuikaletta, tilkkua, nauhaa ja nyöriä, eikä minkäänlaista kykyä valita niistä vain yhtä, ovat tilkkutyöt pelastus. Kaikkea voi käyttää vähäsen. Oikeassa suhteessa ja hyvällä kaavalla. Eikö olisi aika hauska vaikka päällystää sohvansa, ei vain yhdellä, vaan kaikilla lempikankaillaan, kuten alla..? nam.


Kuva: http://www.momoy.com/2008/11/04/create-retro-and-cozy-living-room-with-squint-furniture/


Tai kutitella varpaitaan tähän iki-ihanaan räsymattoon..? oi nam.

Kuva: http://childrensdoodler.blogspot.com/2010/03/dont-let-kids-have-all-fun.html


Tilkkuja minulla on. Räsyjäkin. Kankaita ja nauhoja. Niille saisi löytyä pian paikka maailmasta. Saa vielä nähdä mitä tästä syntyy. Koska kuten kaikissa luovissa proseseissa, aika ja vapaa tila tekevät tehtävänsä. Pitää antaa inspiraation vain muhia rauhassa. Sitten se syntyy, kuin itsestään.  

(Inspiraatiota etsiessä törmäsin näihin upeisiin kuviin. 
Pääset kurkistamaan niiden lähteisiin klikkaamalla kuvia.)