Perjantai-illan vietin ihanan erilaisessa maailmassa tatuointistudion buddhien keskellä. Elämä ja energia virtasi voimakkaasti ja pikku hiljaa maailma rakentui harteilleni. Onnellisena istuin lopulta ystävien keskellä melkein aamuun asti. Joskus vain sydän sanoo, että nyt on ainoa mikä on, eikä muuta ole. Osaisikin aina elää niin, hetkessä ja sydämessä. Elämään opettelun ensimmäinen oppitunti.
Mie virkkasin ystävän tatuointistudion nurkassa pesukintaita toisen ystävän saunaterapiahoitolaan ja mietin, miten ihanasti maailma kutoo verkkonsa kaiken ympärille juuri niinkuin pitääkin. Miten kaikki linkittyy kaikkeen kun vain uskaltaa avata sydämensä muutoksille, ja seurata polkuaan. Kaikki tuntuu silloin menevän hyvin. Oikein.
Joihinkin ihmisiin vain on kai tarkoitus törmätä ja kulkea hetken samaa reittiä ja tarkistaa yhdessä kompassin suuntaa. Mietin niitä monia mahdollisuuksia, joita elämä on minulle nakkaillut. Ihan kaikkiin ei aina ole uskaltanut tarttua ja harhateillä sitten tuntenut itsensä eksyneeksi. Nyt reitti selvenee pikku hiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti