Ihanainen yllätys sitten viime Lappajärven visiitin oli kyläpahaisen keskustaan ilmestynyt Tunnelmatupa. Kirpputorin ja ruokakaupan lisäksi se aika lailla rakensikin koko keskustan. Kylläkin nurkan takana häilyi vielä melkoisen houkutteleva Lasihuone ja jonkinmoinen antiikkiliike, mutta sinne asti ei uimaan kinuavien kakaroiden kera keretty. Ehkä myös naapuritalon seinään kissan kokoisin kirjaimin kirjoitettu JEESUS TULEE PIAN- lause vähän säikäytti yhtä tapauskovaista ja ateistia. Mie odottelin pikkuisen enemmän huumoria lauseen kirjoittajalta, eikö nurkan takana olisi voinut olla vaikka että IHAN PIAN, OOTTELE RAUHASSA, TULLEE SE.. ?
No, joka tappauksessa, puodista olisi löytynyt kaikenlaista mukavaa, vaikkapa virkkukoukkusen jutut hauskuutti ja hellyytti kovastikin. Ja kaikennäköiset ihanat muistikirjat ja korut ja metallityöt ja..ja.. Lappajärven tuliaisina mie toin kuitenkin, niimpä niin, itselleni, muutaman ajatuksen
tynkäisen mukanani. Lasinalusina myydyt pienet laatat löysivät tiensä
meidän seinälle. Niiden viesti osui ja upposi.
Perhe ja rakkaus. Synonyymi ja liima. Toistensa matkassa aina.
Ja matkalla aikaa huomata molemmat.
Loman kohokohta, kotiinpaluu.
Takkatuli, kotisohva, kirja ja lämmin viltti.
Eilinen on osa minua.
Nyt olen se mikä olen.
Huomenna olen se, miksi haluan tulla.
Maailma tarvitsee minua. Ja maailma tarvitsee sinua.
Toivoa siitä, että kaikki on vielä hyvin. Niin pienissä kuin isoissakin ympyröissä.
Pienistä on usein helpompi aloittaa.
Ajatusten ja laattojen tekijä jäi valitettavasti hämärän peittoon.
Kiitos niistä Sinulle, kuka oletkin, herätit minut. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti