Inspiraatiota, tikutusta ja koukkuilua

Lähdin eilen itsenikin yllättäen istumaan illaksi seminaariin. Voi, miten ihanan inspiroivia ihmisiä puhumassa inspiroivista aiheista. Luovan alan yrittäjyydestä, kovasta työstä, sattumasta, erilaisuudesta. Siitä kuinka töitä tehdään niskalimassa saaden kolikon sieltä kolikon täältä (tunnistan). Siitä, kuinka mitään ei saa jos ei kokeile (jep). Ja siitä, kuinka maailma on auki jos kokeilee (jepjep). Ja siitä, kuinka omista työtavoistaan ei saa ahdistua vaan tunnistaa ne (ou jea). Kun Dome Karukoski kertoi, että tekee aina vähintään kahdeksaa projektia yhtäaikaa ja kuinka päässä soi huima sinfonioiden sekamelska siihen asti, että huominen deadline mielessä sitten nappaa yhdestä kiinni ja istuu yön kirjoittamassa kymmeniä sivuja, mietin itsekseni kiljahdellen, että niin miekin!! Siitä ei vain saa ahdistua, vaan tunnistaa se omakseen (hyvähyvä). Tämmöistä lisää vaan!

Ja kun nyt on alettu elämään oikein isolla E:llä, niin kerrottakoon vielä, että tänään olen menossa lunastamaan yhtä mahtavaa synttärilahjakorttia. Ystävä tikuttaa illalla ihoani. Näin jo unia kamalista epäonnistuneista tatuoinneista ja vähän meinaa kyllä jännittää, myönnän. Viimeksi käsivarteeni piirrettiin kymmenen vuotta sitten. Silloin feminiininen minäni nosti päätään ja käsivarrressa lepää ikuisuuksiin ihana muistutus siitä minästä, siitä kakskymppisestä maailmaa syleilevästä, kovasti itsensä naiseutta hakevasta olennosta. Nyt aikuisempana ja varmasti kovasti enemmän naiseuteeni tutustuneena ihmisenä olkapäähäni tulee koko maailma. Se yhtenäisyys, joka kaikessa elämässä on. Se kierto, joka toistaa itseään kaikessa ja se luova energia, joka meissä kaikissa virtaa. Sitä nyt. Mitä sitten seuraavan kymmenen vuoden jälkeen, sen näkee sitten.

Mietin, että voikohan sitä ottaa tatuointihommiin virkkuukoukun mukaan vai rikkooko se liikaa imagoa? Ei ehkä se sellainen yleisin kysymys siellä. ;D Mulla kun nyt sattuisi vaan olemaan sellainen tosi kiva pellavainen pesukintasoperaatio käynnissä yhden ystäväisen saunaterapiafirmaan, enkä mie millään malttaisi jättää sitä kesken. Onko siis niin, että elämä haittaa mun virkkausharrastusta? Koukussa. Myönnän.

( Kuva: lankaklubi.fi)