Kokonainen yö, lisää happea ja elämänsuunta

Meidän pikkukirppu heräsi aamulla omasta sängystään. Ja siis mie heräsin aamulla siihen, kun se kiljahteli mulle pinnojen takaa. Siis AAMULLA! Mie nukahdin siis illalla ja heräsin AAMULLA!!!! Niin täysin yksinkertainen, maailman itsestään selvin asia, eli katkeamaton yöuni,  tuntui tänään maailmaakin suuremmalta asialta. Jokainen pienten lasten äiti voi varmasti ymmärtää tunteen. Meidän kirpun ensimmäinen kokonainen yö. Kuinka ihmeellistä onkaan, että on joskus elänyt elämää, jossa yöuni on ollut aivan toisarvoisen yhdentekevä asia. Tänään se on maailma.

Unimaailmasta en nyt tänään kyllä muista mitään. Ei kuitenkaan yhtään suolaköysiä janoonsa nuolevia naisia tai taisteluja kloonisotilaita vastaan tänään. Ehkäpä alitajunnasta purkautunut romahduskiljaisu rauhoitti pääkopan myrskyjä.  Levollisen yön jälkeen olen myös ollut aivan romahdusvapaassa tilaassa koko päivän. Päätöksiä on siis ihan varmasti tulossa. Elämänsuunta on muuttumassa.

Kohta ehkä henkikin kulkee taas paremmin. Lääkäri kertoi tänään vastaanotollaan, että minulla on selvästi jo vuosia ollut hoitamaton astma ja jatkuva tulehdustila kehossa. Säännöllinen lääkitys kuulema auttaa taas hengittämään ja jaksamaan. Enää ei siis kuljeta heikolla hapella.  Ehkäpä ajatuskin juoksee sitten paremmin.

On kai se uskottava. Elämä antaa, kun uskaltaa ottaa vastaan. Suuntaansa on siis kuljettava, koska vastaan hangoittelu tekee kaiken vaikeaksi. Onko tuo se minun  polku, joka tuolla puun takana jo vilahtaa...? :)