Muovipussista paperikassi ja muita härpäkkeitä

Pakko välillä tehdäkin jotain, eikä vain pyöriä oman päänsä sisällä viikkotolkulla. Onneksi tilaus tuli ulkoa ja -pakkotehdä- on aika hyvä motivoija saamaan vähän masennukseen taipuvaisen mielenkin nousemaan sohvan nurkista.

Paikallinen luomukauppa tarvitsi kestäviä ostoskasseja, ja tarjouduin  niitä heille toimittamaan. Kierrätys ja kestävyys pyöri of course, ensimmäisenä mielessä, muotokieli ja käytäntö toisena ja kolmantena olisin halunnut jippoilla jonkin hauskan idean niihin ja kaikki tietysti edullisesti ja nopeasti. Jossain olin nähnyt kivoja muovipussi-kasseja ja idea vaikutti hauskalta Tosi hyvä ja hieno ohje muovipussikankaan tekoon löytyy muuten ainakin täällä. Eiku siis silittelemään muovia.

Tämmöinen idea oli suunnitteluvaiheessa, nämä on noin barbin kassi-kokoisia.

Itse halusin kasseihin paperimaisen pinnan ja kokeilin silittää siis paperin kiinni sulaneeseen muoviin. Erinäisten silkkipaperikokeilujen kautta kaavapaperia löytyi tarpeeksi läheltä, halvalla ja paljon. sitä siis. Kahden paperin, mieluiten ohuen ja läpinäkyvän (etenkin jos haluaa muovipussin kuvioiden/värien tulevan läpi) silitetään siis muovipussista leikattuja palasia, mitä enemmän muovia, sitä kestävämpää kangasta tulee. Hauskoja ruutuja ja raitoja saa leikkaamalla erikokoisia suikaleita erivärisistä pusseista. Myös kaikki vaippapaketit ja leipäpussit saa hyvin näin hyötykäyttöön. Oikeaa lämpötilaa kannattaa haeskella, sillä liian kuumalla muovi kutistuu ja tulee reikiä, liian kylmällä se ei tartu.

Silittelyjen jälkeen paperimuovikangas on leikattavaa ja ommeltavaa tavaraa. Ompelemaan siis. Kuitenkin muovikangas on tietysti aika tuhtia tavaraa, ja saumurin neula katkesi (piru vie!) samantien. Vanhaan masiinaan ei niin vain uutta löytynytkään ja siis kakkosvaihtoehtona ompelukoneella saumoihin siksakit korvikkeeksi. Ja aika paksulla neulalla.

Kasseihin jätin saumat ulkopuolelle, ettei ihan peruspaperipussimainen fiilis korostuisi.  Pohjaan jätin tavaroille tilaa, myös sivuille olisi voinut ommella suikaleet isompaan malliin. Kahvoihin halusin jotain pehmeää, kangasta tai jotain ja kokeilin vähän kaikenlaista nauhoista kangassuikaleihin ja matonkuteisiin. Ihan käypää tavaraa kaikki. Myös vaikka virkatut kahvat olis aika ihanuudet.

Kasseista tuli ihan mukavia, ja itselle käyttöön niistä onkin. Tajusin kuitenkin jossain vaiheessa valtavan hääräämisen ja muovipussipaperisilpun keskellä, että aikaa niihin menee ihan tolkuttoman paljon, eikä kukaan tuskin halua maksaa ostoskassistaan hinajaa. Luomukauppaan lähteekin siis nyt näiden hauskojen jippokassien sijaan aikalaisen perinteiset kierrätyskangaskassit. Ne tulee nopeasti ja halvalla, on kestäviä ja pestäviä ja tuhottoman ekologisia. Miksipä sitä pyörää uudelleen keksimään. Paras malli mun mielestä on muuten tuollainen vähän kapeampi malli, jossa on ohkaiset pitkät kahvat, sen saa mukavasti olalle tarvittaessa, eikä paina täytenäkään tuhottomasti. Ja kahvojen kohdalle täytyy ommella neliö tai rasti, että ne kestää.

Pitää vielä kuitenkin jatkokehitellä tuota jippo-ideaa ja tutustua muovipussiin materiaalina lisää. Muovi kai on sitten kuitenkin uusi muovi. Ainakin sitä on ihan liikaa joka puolella ottaen huomioon ettei se maadu juurikaan ikinä. Uutta ei siis ainakaan enää tarvittais yhtään ja edellisille kannattais keksiä jatkokäyttöä, ettei me hukuta siihen. Muistakaa siis kaupassa kestokassit ihmiset!! Ja roskapusseina kannattaa aina käyttää mielummin mahdollisimman ohutta muovia tai  maatuvia pusseja.