Aika usein sitä käyttää erilaisia materioita, ostaa ja tekee valintoja kukkarollaan ilman suurempia suruja. Tavaran alkuperä on niin kaukana, ettei sitä tule ajatelleeksi. Kivat kalsarit kolahtaa kuosinsa kautta. Pirteä pusero piristää päivää ja pekonit nostaa veden kielelle. Eikä sitä tule ajatelleeksi, kuinka monta tuntia vapaata se kahdeksan vuotias tyttö saa tehtailta kutoessaan kuosikankaita, alennushinta tuntuu houkuttelevammalta. Eikä sitä mieti, miten monta tuhatta litraa polttoainetta se kone kuluttaa ja saastuttaa kuskatessaan sitä pirtsakkaa paitaa halvemmista maista tänne pohjolaan. Tai kuinka monta pellollista ruokaa sen pekonipossun kasvatus on kuluttanutkaan. Tai edes sitä, kuinka monta kilometriä se puolikuntoinen elukka on matkannut elävänä teuraalle, ja missä oloissa. Ei sitä tule ajatelleeksi.
Ei varmasti kukaan meistä tarkoituksella halua kiusata eläimiä tai tukea lapsityövoimaa, saastuttaa ilmakehää tai tuhota alkuperäiskansojen kulttuureita. Tuskin kukaan tietoisesti kuluttaa enemmän kuin pallo kestää. Niin vain tulee tehneeksi. Ainakin täällä suomen perukoilla. Joka päivä ja koko ajan.
Ruokakaupassa harkitsen selvästi useammin kuin vaatekaupassa. Ja sähköfirmaa valitessa vielä useammin kuin ruokakaupassa. Kirpparilla ei oikeastaan edes tarvi miettiä ja onneksi voin aika pitkälle vältellä vaatekauppoja. Mutta lankakaupassa en ole harkinnut koskaan. Kuosit, värit, tunnut, fiilikset ja ihastelut on vallanneet mun pään niin täysin jo vuosia, että harkitsin vasta nyt.
Lankojen ekologiaan (hyvin pinnallisesti) perehtyessäni opin, että luonnonkuidut on aina parempi vaihtoehto kuin tekokuidut. Ja tottakai Suomessa tuotettu on parempi kuin Australiassa. Villa on puuvillaa parempi. Ja silkki aivan ihanteellinen, mutta kallis. Hamppu on paras kaikista, mutta aika karhea. Luomu on aina luomu, vaikka hiukan mietityttää tuo matkustus kaukaa etelästä. Päädyin suomalaiseen villaan ja perulaiseen luomupuuvillaan. Jos joku osaa kertoa mistä saan suomalaiset luomulangat, niin olen ikikiitollinen.
Tämmöisiä luomupipoja saatiin onnellisten luomulampaiden villoista lasten päihin. Retronapit kruunasivat kunnon myssykät. Ihania värejä, ja ihania lankoja. Ja pipoja muuten voi myös tilata täältä mun kotisivuilta jos niihin tykästyi. Ja luomulankoja myy ainakin Titityy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti