maanantai 12. syyskuuta 2011

Luovia lapsia

 

Koululainen, se vanhin, esikoiseni siis, tulee kotiin koulusta lappu kourassa. Sen on käsketty kirjottaa kymmenen kertaa että haluaa puhua kauniisti. Mie kysyin, että haluaako se oikeesti, ja se vastaa, että ope on muuten tehny malliin kirjoitusvirheen, mutta se ei aio toistaa sitä, ja että se aikoo joka rivillä saada kirjainvälin pienemmäksi ja haastaa itsensä kirjoittamaan lyhyemmin sen saman lauseen kuin viime rivillä. No joo, viesti näköjään ihan sisäistetty. (eli ei) 




Se on koulussa kiroillut, kun ompelukoneen langat on menny sekaisin. Mie nauran taas salaa sisälläni. Kuulostaa kovin tutulta. Se kuulema vihaa käsitöitä ja kuvista ja esittelee samalla välitunnilla rakentamaansa munafutisjoukkuetta. Yritän vakuuttaa, ettei luovuus ole ohjeiden noudattamista ja suoria tikkejä, vaan ideoita. Ja sitä, että näkee jotain erilailla, näkee asioita, vaikka munia, ihan eri näkökulmista. Jotenkin täydellisen turhaa ja surullista (koulusysteemi). Ja samalla ihanan mahtavaa (lapsen luontainen luovuus). Katsokaa nyt tuota jengiä!


Postissa tuli taas kerran yksi peruuttamaton kirjalähetys. Mie aina unohdan soittaa. Ja sitten mie en enää raaski laittaa niitä takasin laatikoihinsa. Kirjat on minun heikkous. Varsinkin näin valtavan ihanat kirjat. Marimekkokankaisia helppoja ohjeita ja ideoita. Ja kauniita kuvia ja ihania oikeita koteja. Löydät surrur-kirjan vaikka täältä. Kirjan inspiroimana ommeltiin haaveilijan suunnitelmien mukaan pikaötökkä. Se oli taas ikionnellinen itse piirtämästä ja täyttämästä kädettömästä kykloopistaan. 


Äitinä lastensa sisaruussuhteiden ymmärtäminen on ehkä vaikeinta. En kerta kaikkiaan jaksa enää muistaa sitä lapsen rakkautta toista kohtaan, sitä kun välillä purraan toisia ja huudetaan kurkku suorana että vihataan ja välillä väkerretään tuntikausia siskolle rakkauslahjaa synttäripäiväksi. Toivoisin, että muistaisin, että ymmärtäisin. Tänään oli muuten rakkauspäivä. Ja kortissa lukee sitten, että onnea siskolle ja sillä on keltanen tukka ja mulla on vihree. Ihana kolme vee.



 Mitäpä tähän voi sanoa. Niin täydellisen luovia, älykkäitä ja rakastavia lapsia. Eikö ne kaikki oo? :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti