keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Kiinteistöbisnestä

Huh, jännittää!

Lauantaina ja maanantaina taloa katselemassa käyneet peruuttivatkin viime metreillä. Mie ehdin jo ottaa kiinteistövälittäjään yhteyttä, ja sovimme, että hän tulee tänään kahdelta ottamaan talosta kuvat. No, aamun perhekahvilassa tuli kuitenkin talokaupat puheeksi yhden äiti-ihmisen kanssa, ja he tulivat ostotarkoituksella  katsomaan taloa 13.30. Siinä sitten hieroin jo kauppoja heidän kanssaan kiinteistövälittäjän tullessa. huhhei. Toppuuttelin vielä välittäjälle yleiseen myyntiin laittoa ja perjantaihin asti on nyt lisäaikaa. Nyt sitten jännitetään perjantaihin asti, ostaako nämä tämän päivän ihanat ihmiset meidän kotitalon. Aika hurjaa!

Samaan aikaa kävin kuntotarkastamassa unelmataloa, ja odottelen sieltä raporttia. Aika hyvältä kuitenkin vaikuti ja talo oli vielä ihanampi nyt uusintakäynnillä. Se ois niin mun uusi koti! Ja lisäksi huomasimme, että talon kanssa samaan kauppaan kuuluneella metsäpalstalla sijaitsee myös pieni saari. Voitteko kuvitella, meillä olisi ihan ikioma saari?

Olen jotenkin ajatellut, että sosiaalialan työssä  tunteet on pinnassa ja työt iholla, mutta kyllä tämä kiinteistöbisnes vetää tunteet niin vuoristoradalle, ettei meinaa yöunet riittää. Hullun jänskää!

Jännitetään taas uusia käänteitä.. Onko teillä samoja kokemuksia?

2 kommenttia:

  1. Onpas teillä jänskää! Ei ihme, jos ajatukset pyörii talojutuissa.

    Mulla on vielä hyvin muistissa meidän talokaupat. Eka kerran kun käytiin katsomassa tätä taloa, niin mielen valtasi heti turvallisen kotoisa fiilis. Olin kuitenkin varma, ettei me tätä saataisi, koska kaksi meidän edellistäkin ostotarjousta olivat jääneet häviölle. Muutaman mutkan jälkeen, sitten tuli The Päivä, kun välittäjä oli luvannut ilmoittaa miten kävi. Mies soitti mulle ja aloitti: "No eihän me sitä saatu, toisen ostajan tarjous oli 2000 suurempi... No ei vaiskaan - se on meidän!!!". Sydänhän siinä meinasi pysähtyä ja itku pääsi onnesta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa. :) Mie muistan kans kun tätä ostettiin, kuinka ihanaa ja jännää aikaa se oli. Ihan ensimmäinen oma koti.

      Nyt on ostamisen lisäksi vielä tämä myynti, joka on mun mielestä vielä hurjempaa, kuulee niin erilaisia tarinoita: toisilla ei esittelyissä käy ketään ja toiset myy talonsa kolmessa päivässä..

      Onneksi vähän näyttää siltä, että me kuulutaan kohta tuohon jälkimmäiseen kaartiin. :)

      Poista