Me sitten käytiin katsomassa sitä taloa. Sitä taloa, jota mie oon salaa käyny kattoon aina netissä ja miettiny, et siellä se on vieläkin. Ja yhä vaan. Ja yhä. Ja sit mie painoin yhteydenottopyyntö-nappia ja kävin kattoon sen. Ja OI OI mikä ihanuus! Ikiaikainen remonttiprojekti, mutta niin hyvä henki. Siinä kävi just niinkö voi kuvitellakin, että mie sit ihastuin ja rakastuin.
 |
| Kuva: jokakoti.fi |
Ja iso P tutki kellarinsoppia ja vinttejä innoissaan ja mietti jo päässään tulevia lämmitysmuotoja. Ja mie mietin tapetteja ja seinien purkuja. Ja siellä näki lumen altakin, että siellä on ihana rönsypiha, semmoinen, jossa köynnökset kasvaa sikin sokin omenapuiden katveessa. Ja ne kerto, et siellä on raparperia ja kasvimaita. Ja mie näin pitkät pöydät hulmuliinoineen ja kesäjuhlat. Ja naapurissa lapset leikki lumikasoissa, ihan meän sankaripoikien ikäsiä, mie mietin.
Ja sit mie oon huomaamattani tutkiskellu eilisillan kaikenlaisia vanhoihin hirsitaloihin hurahtaneiden blogeja ja tehny inspiraatiotauluja keittiöistä.. oho. Ja ihan huomaamatta meillä kävi tänään potentiaalisia talonostajatuttavia tutkimassa nurkkia. Niin, ja huomenna tulee kiinteistövälittäjä arvioimaan tämän talon arvoa. Hupsista. Suunnitellaanko me salaa muuttoa melkein maalle..?
Hei,
VastaaPoistaOlen meiyumi, asun Japanissa.
Yrittäen löyttää kuvat kaivonvinttejästä, löysin blogisi. Jos sinullä on kaivonvinttejän kuva, lähetäkää kuvan minulle ehkä sähköpostissa niin että voisin käyttää sitä minun tekstissa, tietysti laiten sinun nimi kuvaajana, jos sinä haluaisit.
Hauskaa syksyä sinulle,
Terveisin,
yumi