Jos puolikuollut voi olla, niin nyt olen. Päässä joku vasaroi kovalla kädellä, keuhkot vinkuu ja vikisee raskaasti ja kyljessä tuntuu armoton pistos yskiessä. Epäilen kylkiluun murtuneen. Ja räkää. Sitä on joka paikassa. yäk. Mie siis sairastan. Enkä ole kovin hyvä siinä. En kestä tätä makoilua. Onneksi edes läppärin saa tähän syliin.
Mutta voi iso P:tä, joutuu passaan sairastajaa isänpäivänäkin. Luulen, että tänään meillä syödään isänpäivän jäätelökakkua..
Ai niin, pakkohan nämäkin on jakaa, eli isänpäiväkorttien saldoa:
Haaveilija: "Isi, sinä oot ihan banaani!" Ja kortti, joka ei millään ilveellä liittynyt banaaneihin. Kuka tuon ajatuksia seuraa?
Vaappu: "Iskä, olet tähti!" Kortissa, joka oli täynnä tähtiä. Se on niin äijä tuo, sellanen selkeä ajatuksissaan ja teoissaan.
Keiju: "Isi ja minä, minä ja isi, isi ja minä!" Kortissa, jossa oli kuvia, niin, isistä ja hänestä itsestään, sydämien keskellä. Of course.
Esikoinen: "En mää voi tulla herättään sitä ku ei mull oo ees mitään annettavaa.." Varustettuna mökötysilmeellä ja kortilla, joka oli jäänyt perjantaina kouluun. oih. Vakuuttelin, että isi varmasti ilahtuu pojasta enemmän kuin kortista. Ja lopuksi sitten puolipakotin senkin mukaan herätyshommiin.
Aamukahveista sängyssä meillä on jo luovuttu. Todettiin iso P:n kanssa, että on rentouttavampaa syödä pöydässä kuin sängyssä kuuman kahvin ja viiden villiviikarin kera. Isänpäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti