Sain töistä lainaan muutaman aukkoleikkurin, eli sellaisen ihanan vekottimen, jolla saa paperiin aukkoja yhdellä painalluksella. Kuvitelkaa mitkä mahdollisuudet tuunaavalle korttiaskartelijalle se antaakaan. No, koska leikkurit on lainassa vain rajoitetun ajan, täytyi mun sitten napsutella satoja tähtiä, sydämiä ja pyörylöitä kaikista mahdollisista papereista ja kartongeista koko illan ja päivän. (By the way, olipa erittäin hyvä tapa saada gudrun sjödenin herkulliset kuvastot uusiokäyttöön.) Naps naps. Tuloksena kaikesta tuosta napsuttelusta mulla on nyt hiukan herkkä ranne ja pinoittain tähtipölyä, sydämiä ja pallonmollukoita. Sekä syödessä kasvanut nälkä, nyt mie haaveilen tuollaisesta Big shot- kuvioleikkurista, jolla leikkaisi vaikka ja mitä...
Kaikki nuo ihanat tähdet ja muut kuviot inspiroi maalaamaan mielen maisemia paperista. Ja lopputuloksesta päätellen, näyttää ihan siltä että mie olen tämän joulun jossain Afrikan aavikoilla, vai mitä tuumaatte näistä joulukorteista?
Tuolla samalla tekniikalla olisi ihana tehdä muutakin, kuvittaa kirjoja tai "maalata tauluja". Ehkä vielä joskus. Nyt kuitenkin maalaan afrikan maisemia suomalaisiin joulukoteihin. Ja haaveilen afrikan matkoista. Ja intian. Minun värimaailmani kaipaisi kovasti nyt basaarien räikyvää paljoutta. Hiekan ruskeutta, kuumaa ja hehkuvaa ilmaa, tulista ruokaa ja kuivuutta.
Iso P:n kanssa haaveilemme aina ajoittain muutosta kauas pois, jonnekin missä kaikki on erilaista ja uutta. Töihin jonnekin, missä työllä olisi merkitystä ja maisema yllättäisi. Aina marraskuun pimeinä iltoina (ja päivinä ja aamuina) haaveet lentävät paljon kauemmas kuin kesällä kaiken sen valon keskellä. Nyt unelmat lentävät taas aika kauas. Eli heti jos jollakin on tiedossa joku loistoduuni asuntoineen kaikkineen yhdelle käsityötaitoiselle sosiaalialaa sivuavalle tutkijaperheelle, niin laittakaahan viestiä. Pakkaamme kakarat laukkuun ja matkaamme oitis maailman toiselle laidalle. Siihen asti matkaamme mielissämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti