Muutama sellainen ihan pienen pieni pikkuruinen myllersi tänään ison ison isosti. Pisti pään ihan sekaisin, ylllytti siivoamaan, kuiski korviin kylmiä väreitä ja kammotusta. Kuumensi tunteita ja kattiloita, pakotti pakastamaan tyyynyjä ja tuulettamaan tunkkaisia nurkkia. Laittoi saksimaan sekopäitä ja sekoittamaan myrkkyjä. HUI hirveyksiä!
Ihan jokaikinen syksy meidän(kin) perhe saa päiväkodista ja koulusta varoituslappuja noista erittäin ikävistä loiseläjistä, täistä. Tähän asti olen aina puolihuolimattomasti pikkuisen varoitellut lapsia lainailemasta pipojaan ja sohinut iltaisin kammalla sinne tänne. No nyt en vissiin ollut varoitellut tarpeeksi ja kutisevat kallot aiheuttivat minussa täysin pidättelemättömän hysteerisen siivouspuunauskampauspyykkäys-kohtauksen. Miten jotkin niin pienet ja täysin vaarattomat otukset onnistuivatkin saamaan muuten ihan suhteellisen järkevän naishmisen näin täysin tolaltaan..?
Onneksi sentään päättömän kirkumisen ja juoksemisen sijaan päätin lopulta voittaa tämän sodan ja suunnata hysteerisen energiani taisteluun. Täishampoon, kamman ja saksien kautta saimme viimeisetkin pikkupirut nitistettyä pääkopistamme (ainakin toistaiseksi), joskin kohtaukseni johti myös rakkaiden rastojeni saksimiseen, ja takkutukkien sijaan keskityn blogissa vast'edes kai vain sukkiin ja kukkiin. Kovin rouvamainen olo kyllä muuten tuli tämmöisessä pikkutukkalaisessa, vuosien pörröpäisyyden jälkeen. Vaikka kyllä tämäkin taitaa onnellisena sojoittaa jokaiseen ilmansuuntaan ihan irrallaan. Totuttelua ja kasvua se vain vaatii. oih.
Ja jotta hysteriakohtaukseni ei olisi jäänyt vain sellaisten tavis-normirajojen sisälle, käänsin lisäksi kämpästä joka nurkan ympäri, huiskin, pyyhin, imuroin, pakastin, keitin ja pesin melkoisen määrän erilaisia asioita erotakseni inhoista kuvitelmista verta imevistä puolimillisistä. "Ompahan siivottu jouluksi", tokaisi iso P naureskellen hulluuteni törmättyään. Ei ole tainnut tottua kiiltäviin lattialankkuihin tämän kotirouvan hoteissa. Joskus sitä kai vain tällä tavalla sekoaa ja on pakko siivota. Onneksi sitä ei tapahdu liian usein eikä liian heppoisin perusteluin. Vaikka onhan tämä siisteys aika ihanaa. Sen kaks tuntia kun sitä kestää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti