Tänään mie istuin välipalapöydässä maailman ihanimpien miesten kanssa. Pohdiskelimme tyynen rauhallisesti tyttöjen ihmeellisyyttä ja ihanuutta. Kyseltiimpä minulta jopa vinkkejä tyttöjen hurmaamiseksi. Käytännön kikkojen seassa mie pyrin parhaani mukaan ennaltaehkäisemään pienten sydämien särkymisiä kehottaen äärimmäiseen herkkyyteen kaikissa tyttöjä koskevissa asioissa.
Mietimme myös välipalaseurani alustuksella (ja osan porukkaa pikkuisen kikatellen) niitä ärrän ylähyllyn lehtiä ja kaikkia niitä paljaita tissejä siellä. Salaa pojat kuulema puhuskelevat s-keksistä, ettei kukaan tajua. Kyllä he kuulema vähän haluaisivatkin puhua näistä jutuista aikuisten kanssa, ainakin sitten joskus. Pohdimme myös yhdessä, että milloin se ihmisen kroppa pääkopasta puhumattakaan, on tarpeeksi valmis näihin juttuihin. Ei vielä, mie toppuuttelin, ei vielä.
Aikamoisen ihanaa, mie ajattelin koko ajan salaa ylpeänä. Näin mahtavia miehenalkuja. Mitä näistä vielä tuleekaan? Ja sitten muistelin, kuinka olin silloin joskus ihan yhtäaikaa ja ihan yhtä paljon rakastunut niin Ariin, Tomppaan kuin Henkkaankin. Onko ne pienet ihmiset jo niin isoja? Hullua ja käsittämätöntä. Ja ihanaa kun ne on vielä niin pieniä kuitenkin. Ja samalla mie vielä ajattelin, että tuleekohan tuo koulun seksivalistus ihan liian myöhään ja ihan liian vähäisenä..
Niin, pöydässäni istui tänään siis kolme yhdeksän vuotiasta ihmisen alkua, yksi omani mukaan lukien. Onneksi poikalasten äitinä (ja kaverin äitinä) olo on myös tätä. Ihanuutta.
Tämän päivän päälimmäisenä ajatuksena on ollut tajuta, että onnea on kaiken kaaoksen keskellä löytää elämästä ilo ja tämä ääretön rakkaus. Toisin sanoen siis, elämä voittaa.
P.S. Tervetuloa uudet lukijat! Ihanaa. Lukisin mielelläni ajatuksianne ajatuksistani, kommentoikaa rohkeasti (kaikki te sivuilla kävijät)! Ilahtuisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti