tiistai 4. lokakuuta 2011

Täyskaaoksella vieterit vetoon

Aina välillä elämä nakkelee eteen erilaisia testejä, sellaisia koitoksia, jossa kokeillaan miten pitkälle kukin venyy. Tiedättehän, jos tiskikone hajoaa, niin imuri on takuulla rikki samalla viikolla ja lapset sairastuu samaan aikaan. Minuakin koetellaan ajoittain.


Pari kesää sitten meille tehtiin kotiin putkiremonttia ja vedet oli siis poikki koko viikon. Ajateltiin iso P:n kanssa, ettei hätiä mitiä, mehän asustellaan hökkelimökillä kesän lämpimät päivät vailla huolen häivää. No, sattuipas kohtalonrouvalla olemaan muita suunnitelmia varallemme. Lapset ja iso P sairastivat koko viikon saakelin rajua oksennustautia eikä meillä siis ollut kuin ulkona letkusta tuleva kylmä vesi, ulkohuussi  ja kolmenkymmenen neliön mökki. Pyykinpesukone oli veden ulottumattomissa kotona ja mie sitten yöt pitkät huuhtelin kaikki peitot ja tyynyt oksennusjäämistä mettän keskellä letkun kans. Onneksi mie sairastuin tunnollisena mammana vasta kun oltiin kotona ja kaikki putkiremontin jäljet oli siivottu  ja pyykit koneessa.



Toinenkin mukava oksennustautirumba on meidän pikkuperheelle sattunut, kun viime talvena järjesteltiin pikkukirpun nimenantopippaloita, joihin oli pohjoisestakin tulossa puoli sukua juhlimaan. Vuorotellen mahatauti selätti meistä jokaikisen, tissittelevää pikkukirppua lukuunottamatta. Onni onnettomuudessa, mie sairastin jälleen viimisenä ja koko perhe oli taas juhlapäivänä terveenä, tosin erittäin kalpeana, ja juhlakunnossa ristiäiskuvissa ja kotikin siivottu edellisiltana edustuskuntoon työntämällä kaikki roina komeroihin ja makuuhuonen ovien taa.



Tällä viikolla meikäläisen vieterin jousia taas testataan: Kaukolämmön kaivurit on kiskoneet meidän pihan auki ja ötökät juoksentelee mutavelliojista eteiseen hiekkalaatikot taskuissaan. Seiniin on porattu reikiä ja siksi kaikki kaaoskaapit on kellarista pitänyt tyhjentää sillä seurauksella, että talo on täynnä mitä ihmeellisimpiä nyssäköitä ja lootia, joiden sisältöä ei edes uskalla arvailla. Samaan aikaan piipun juresta on tullut vettä yläkerran komeroiden kattoihin ja siksi myös kaikki talvitakit, pipot, lapaset, villasukat ja juuri tällä hetkellä kaikille kakaroille liian isoja tai pieniä vaatteita täynnä olevat kymmenet laatikot lojuvat siellä täällä (eli tiellä) ja kaapin katot on purettu. Ja jos tuntuu, että arki viiden muksun (ja yhden tilanteeseen melkoisen äkäisen miehen) kanssa tuossa kaaoksessa olisi liian löysää, loppui eilen aamulla öljy kattilasta, eikä meille nyt siis tule (ilmeisesti koko viikolla) lämmintä vettä ja taloa lämmitetään takalla. Lisäksi autotalli piti tyhjentää kaikista pyöristä, rattaista, suksista, hoitopöydistä ja vauvan sängyistä kun loppuja öljyjä imutellessa letku karkasi ja lattiat lainehtii nyt mustasta kullasta..


Ai ai elämää. Meinaa vieterit olla nyt aika tiukoilla ja jokunen kirosanakin on saattanut kaiken huumorin keskellä singahtaa. Onneksi tilanne on jo mennyt siihen pisteeseen, että ainoastaan oksennustauti voi enää pahentaa tilannetta. Sitä ei nyt tarvis tulla.

Mutta ehkäpä tästäkin selvitään, selvittiinhän edellisistäkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti