Kävimme jättämässä haikeat, talven pituiset jäähyväiset ihanalle hökkelimökille. Vaapun kanssa kerättiin sammalia talven varalle ja tavattiin vihoviimeinen päivänsäde metsän uumenissa.
"Aurinko kun päätti retken, siskoistaan jäi jälkeen hetken, päivänsäde viimeinen. "
"Hämärä jo metsään hiipi, päivänsäde kultasiipi aikoi juuri lentää eestä sen."
"Kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan, se juuri oli noussut luolastaan..."
Haravoimme pihaan siileille talvipesiä, joimme retkikahvit ja paistettiin makkarat. Pakkasimme mökin pihasta puutarhan takakonttiin ja ajeltiin kotiin. Miten tämä taas meni näin nopeasti?
Ensi keväänä nähdään taas, kesäkoti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti