Ei niin täydellisten naisten elämää

Ai täydellisiä naisia? (kuva nelonen.fi)

Luin tänään artikkelin aamulehdestä, jossa pohdittiin tv-sarja "Täydellisten naisten" suosiota. Siinä mietittiin, miten hyvin sarjan käsikirjoittaja,  homomies, on ikäänkuin ulkopuolelta päässyt niin hyvin sisälle "modernin naiseuden odotuksiin ja paineisiin". Ja kuinka merkittävällä tavalla sarja on onnistunut kuvaamaan "nykynaisten paineita uran ja perheen keskellä". Siis sarja, jossa äärimmäisen pelottavalla tavalla kauniit ja erittäin rikkaat ihmiskuvatukset huumorin keinoin yrittävät jäljitellä elämää dramaattisilla käänteillä höystettynä. Kilometrienkin päähän sarjasta näkee, että sarjan on käsikirjoittanut nimenomaan mies, joka ei ihan täysin naiseutta ymmärrä, vaikka kovasti haluaisikin. Eikä varmaankaan yllätä teitä  lukijoita, että mainitun artikkelin kirjoittajakin on mies. 

Koska, jos minulta kysytään, niin "Täydelliset naiset" ei todellakaan kuvaa modernin naiseuden paineita tai  odotuksia. Ja vaikka asiantuntijuuteni ohjelmaan perustuukin vain muutamaan jaksoon, on "Täydelliset naiset" mielestäni äärimmäisen epäonnistunut kuvaus tavallisen lähiönaisen elämän kääntöpuolen kuvauksesta. Ideahan sinällään on ihan loistava, mielestäni satujen ja elokuvien kulissielämät ja lupaukset loppuelämän onnesta antavat ihan väärän kuvan elämästä, vaikka palvelevatkin hyvin silloin kun niille tilausta on. Arjen draamoissa olisi kuitenkin ihan tarpeeksi tunteita ja tulisia tilanteita purettavaksi ilman murhiakin. Koska, jos nyt minulta kysytään, tai siitä huolimatta, niin modernin naiseuden paineet liittyvät johonkin ihan muualle kuin mitä "Täydellisten naisten" elämässä kuvataan:

Vaikkapa nyt  lasten kehitysviivästymiin ja erilaisiin diagnooseihin, äitiyden paineisiin asiantuntijoiden ja tuhansien eri oppien ja nettipalstojen keskellä, miehiin, jotka eivät tiedä, miten olla miehiä, ja naisiin, jotka ei tiedä miten ollaan naisia, aina vain kasvavaan vaatimusten viidakkoon kotona ja töissä, itsensä toteuttamiseen ja unelmien piilottamiseen pöytälaatikkoon (kuten Peter Panissa on joskus todettu, niiden esiin kaivaminen on päivä pältä vaikeampaa), rahavaikeuksiin, siis sellaisiin, jossa mietitään, riittääkö palautuspulloista saadut rahat maitopurkkiin (verrattuna vaikka sellaisiin, jossa miehen rikollisten toimien vuoksi piilotetut rahat estävät naisen kampaajakäynnin), ulkonäköpaineisiin, siis vaikka sellaisiin, jossa raskausarvet, mahamakkarat ja riippuvat rinnat ovatkin minun, eikä uimahallin mummojen kropassa (verrattuna vaikkapa siihen edellisessä mainittuun kampaajakäynnin peruuntumiseen), lohtusyömiseen, kärsimättömyyteen, ahdistukseen, masennukseen, lapsettomuuteen, keskenmenoihin, vaihdevuosiin, uusiin perhemuotoihin, väkivaltaan, uupumukseen, siihen, että kun nettiaika näyttää meille maailmasta kaiken, ei mikään tunnukaan enää miltään, vaikeuteen pysähtyä, avioeroihin, kiihtyvään, epäluonnolliseen elämänrytmiin, riippuvuuksiin, sairauksiin, kuolemaan ja elämään, niin monenlaisiin elämänfilosofioihin, että jokainen niistä voisi olla samaan aikaan oikea ja väärä, sitoutumattomuuteen, juurettomuuteen, yksinäisyyteen (vaikka tuhansien ihmisten keskelläkin),  tai siihen, mitä laittaa taas tänään ruuaksi, siihen, miten toimia elämässä, jossa syyllisyys seuraa joka puolelle, tai miten jatkuvasti toteuttaa ja kehittää itseään vaippavuorien keskellä tai ilman, epävarmuuteen, vapauteen tai sen puuttumiseen ja vaikka kiireen tunteeseen, silloinkin kun ei kiire ole. Vaikkapa niihin minun mielestäni modernin naiseuden paineet ja odotukset liittyy. Ihan esimerkkinä. 

Mihin sinun mielestäsi naiseuden odotukset ja paineet tänä päivänä liittyvät? 

Hyvää, erittäin hienojen, epätäydellisten ja ihanien naisten päivää!! Olkaa armollisia.