Rumpalipoikaset (iso P etunenässä) ovat esikoisen lahjasta toki äärettömän innoissaan ja täytyy myöntää, että kyllä mieki niitä kokeilin paukutella, joskaan se ei taida tämän rytmitajuttoman rockmamman ykkösjuttu olla vieläkään. Mutta se kaukoputki, voi jumpe! Lähikirppiksen setä oli jostain kaivellut esiin 60-70-luvun taitteen Royal astro merkkisen japanialaisen kaukoputken, joka ihastutti mua siinä hetkessä lähinnä ajatuksena ja aivan naisellisen esteettisissä merkeissä. Voi mikä kaunotar tuollainen puujaloilla seisova mustavalkoinen hökötys onkaan!
Kuva:
http://geogdata.csun.edu/~voltaire/classics/royal/Royal-Astro-Optical-Catalog.pdf
Kotona mie tietenkin uteliaana ihmisenä rupesin sitten netistä kaivelemaan tietoja tuosta kaunottaresta, eikä mistään tuntunut ensin löytyvän mitään, kunnes törmäsin aivan mahtaville ulkomaan avaruushörhö-keskustelusivuille, joissa näitä 60 mm retroputkia kehuttiin taivaisiin. (ihan kirjaimellisesti). Sieltä eksyin muutaman mutkan kautta 60-70 luvun katalogiin, josta lisätietoja löytyikin jo vähän enemmän. Palasin saman tien takaisin kirpputorille ja hain kaukoputken parempiin hoiviin.
Voi olla, että nykystandardeilla tämä on ihan lelu, ja uusilla putkilla näkee sata kertaa paremmin, mutta mie en välitä, (eikä välitä tuleva tähtitieteilijäpoikakaan) koska tällä putkella on vanhojen tavaroiden tapaan sielu. Ja ennen kaikkea, voi elämä mikä fiilis kun pitkän etsiskelyn jälkeen näin sen tähden eilen. IIIIIK. Ihanaa!! Kyllähän mie rakastuin tähtiin jo aikoja sitten teinivuosien nurmimakoilujen kautta, mutta eilen minustakin tuli ihan pesun kestävä avaruushörhö. Tästä ei ole enää paluuta. Ursan sivuille mars!
Clear skies, tyypit!