tiistai 6. joulukuuta 2011

Markkinahumua, vanhenemisen juhlaa ja joululahjavinkkejä

Virtuaalielämässä on vietetty viikko hiljaiseloa johtuen tästä ihan oikeasta käsinkosketeltavasta elonmenostani. Yhdet syntymäpäivät ja muutamat myyjäiset ovat saaneet pääni hurmioon ja pikkukätöseni askarteluvimmaisiksi.  Kaikki ne myyjäisiin menevät kauniit paketit ja puketit, nauhat ja sellofaanit, aaltopahvit ja paperit sekoittaneet minut täysin. Vanhenemistani mie juhlin ihanien ystävien kera naurun keskellä, ja nyt sitten kuljen onnellisena uusi kello kaulassa etsien sopivaa hetkeä intilaiseen päähierontaan, uuteen tatuointiin ja kirjojen lukemiseen punkun, suklaan ja kynttilöiden seurassa. (Iso P:ltä saamani lahjan esittelen sittenjoskus, se oli toiveiden täyttymyt.) Voi mitä ihanuutta.


Kaiken markkinahumun keskellä en tietenkään muistanut myyjäisissä kaivaa kameraa esille ja siksi kuvia itse humusta ei löydy. voi minua. Jotain pieniä kivoja juttuja kuitenkin kuvasin jo etukäteen, ehkäpä niistä on lahjaideoiksi. Kaikenlaista mukavaa, mm. näitä ihanuuksia saa myös tilata ihan valmiina paketteina multa, jos joulukiireet ei anna myöten tai kädet ei taivu askarteluun. 

Aika mukava tuunattu kierrätyslahja on esimerkiksi tuikuilla täytetty kynttiläpurkki vanhasta hillopurkista vaikka kera koristellun tulitilitikkurasian. Kanteen huopaa ja nauhaa ja kylkeen koristuksia ja maha täyteen tuikkusia, niitähän ei ole kellään koskaan liikaa.


Tai mie ainakin tykkäisin lämpimäisistä rannikkaista pitsikoristein. Jokaisen himovirkkajan ranteiden pelastus, voin luvata. Tuunaamalla tehden näihin saa kankaan pesukonekutistetuista villapaidoista, napit vaikka vanhoista miesten paidoista ja pitsejäkin hyvällä tuurilla löytyy kirpparin nurkista pilvin pimein. Näissä on kyllä kiireen keskellä käytetty myös uusia nauhoja ja huopaa. Alemmassa, turkoosissa parissa on kyllä iso P:n isoisoäidin aikanaan virkkaamia ihanuuksia, arvokasta tavaraa siis. Ja koneella saa hauskasti ja nopeasti kirjailtua mukavia kuvioita ranteiden koristukseksi.




Ehdottomasti tämän joulun hittituote oli ainakin minun pöydässä kuitenkin ihanan värikkäät, kestävät, pestävät, (siekkareiden sanoin) ylpeät tiskirätit pesupähkinöiden kera paketissa. Kauniit, valmiit lahjat taitaa olla kiireiselle tallaajalle mukava pelastus. Ja ekologisuus lahjassa antaa turhaan krääsään kyllästyneille lahjanostajille mainion vaihtoehdon. Ja vaikka itse sanonkin, niin tulipas aivan syötävän ihania paketteja! 


Jokaiselle itseni kaltaiselle kofeiiniriippuvaiselle kahvin suurkulujalle mainio pieni muistaminen on myös käsintehty kahvisaippua. Ja jos lipeän kanssa värkkäily tuntuu liian rankalta, on askartelukaupassa ihan valmista, sulatettavaa saippuamassaa, johon reilun kahvin purut voi sekoitella ja valaa haluamiinsa muotteihin. Pikkuisen pitsiä tai narua ympärille ja ihanat tuoksuiset pikkulahjukset on parissa tunnissa valmiina.


Ihan selvästi mullakin on kaikista epäilyistä huolimatta ilmassa jo joulufiilistä. Maakin yrittää kovasti kuuraantua valkoiseksi, joka tämmöiselle pohjolan asukkaalle on tietysti ihan välttämättömyys, eihän joulu voi muuten tulla. Ja jottei oleellinen unohtuisi, muistutan, että joululahjarahansa voi käyttää myös sellaisiin lahjoihin, joilla on todellista merkitystä, kurkatkaapa vaikka kirkon ulkomaan avun sivuille tänne ja antakaa tänä vuonna toisenlainen lahja. 

 

Ja by the way, meidän perhe odottelee joulun lisäksi tänä vuonna myös joulun jälkeistä aikaa.  Me päästään viikoksi keskittymään olleelliseen, eli toisiimme, ruokapyykkirumban sijaan, mahtavaan kylpylään. Suuri kiitos pienituloiselle suurperheelle myönnetyn lomatuen.  (Lomia esim. ensi kesälle voi hakea esim. täältä). ihanuutta. oi ihanuutta.

Ja hei, hyvää itsenäisyyspäivää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti