Iso P katosi aamulla rinkka selässä vuosittaiselle nuuskamuikkusretkelleen rockin rämisevään maailmaan. Ihanuutta ja tekee hyvää parisuhteelle ja koko perheelle kun toinen pääsee välilllä vaippavuorten takaa elämään isolla E:llä. Ei kai ihmisten ole tarkoitustaan rakkauksia löydettyään hukkua toisiinsa ja unohtaa minuutensa?
Iso P:n tavoin mieki saan kyllä voimia rämisevistä rockreissuista, mutta toisaalta tämmöisenä kotihiirulaisena piristystä tuo arkeen myös jännittävät kirpparikiertelyt ja etenkin ne kaikki ihanat löydöt, jota Iso P:n mielestä raahaan jo valmiiksi täyteen kotiimme ihan liikaa. Äitini tavoin minäkin kuitenkin rakastan ihania savipyttyjä ja hauskoja kangasmyttyjä, ja huomaan omaavani niitä koko ajan lisää.
 |
| Eilisiä löytöjä kirpparilta |
 |
| Lisää löytöjä. |
 |
| Hyvin mahtuivat pytyt entisten sekaan. :) |
Tajusin myös taas eilen illalla, kuinka ihanaa voimaa luonnosta saa. Eihän tämmöinen suurperheellinen (ja erittäin laiska liikkuja) kovin helposti pääse tuonne pusikoihin yksinään tallaamaan, mutta saman asian ajoi näemmä rauhallinen iltatupakki omalla pihalla (vaikken ketään halua tupakoimaan kannustaakaan, niin kyllä se harvoin harrastettuna tarjoaa ihania yksinäisiä nautinnonhetkiä). Kyllä ne zeniläiset vai buddhalaiset vai ketkä ne olikaan, olivat oikeassa tuumattuaan, että puutarhan hoito on kaikki mitä ihminen tarvitsee. Ja etenkin, kun tuommosta villiintynyttä viidakkoa ei oikeastaan tarvitse edes hoitaa, riittää kun ihailee korkeuksiin kasvavia humaloitaan ja nautiskelee perennoiden kukinnasta.
Tämän päivän viestinä siis olkoon, että tehdään sitä mikä tuntuu hyvältä, sen avulla jaksaa tehdä myös sitä mikä ei tunnu niin hyvältä. :) Voimia arkeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti